Nuoruuden ajan juhlista

[Mikko-Oskari Koski]

Lähisukulaiseni pääsee ylioppilaaksi. Pitänee mennä juhliin ja viedä sinne joku yleisistä oletusarvoista poikkeava paketti...Minut tuntien odottavat sellaista kuitenkin.. ::)

Tulipa tässä näin varhaiskeski-ikäisenä kuitenkin mieleen tällainen ajatus, että mitenkäs nykynuoriso arvottaa näitä initiaatioriittejään? Onko ylioppilaaksituleminen yhä siihenastisen elämän isoin juhla? Miten siihen suhtautuu peruskoulun päättyminen (joka sentään kuitenkin on ainoa kaikille vastaan tuleva hetki!), jatko-opintojen pariin pääsy, niiden päättyminen tai vaikka eka känni? Entä millaiselle asteikolle tähän nähden asettuvat rippijuhlat tai protun päättäjäiset? Unohtuiko jotain, mistä olisi syytä kertoa kaikelle kansalle..?

Itselleni yo-juhla oli aikanaan iso juttu, eikä siitä ns.sukulaisten ja muiden kylänmiesten ja -naisten kanssa vietettynä juhlana ole vieläkään mikään mennyt ohi (vaikka useampiakin monin tavoin ainakin yhtä ikimuistoisia bileitä olenkin kunnioittanut läsnäolollani, kuten monet tietävät).
Peruskoulun päättäjäisiä en muistaakseni viettänyt oikeastaan mitenkään, riparia en käynyt ja protuja ei tuohon aikaan vielä -ainakaan Turussa- ollut. Kielimatkaa Ranskaan pidän omassa elämässäni merkittävänä "irtautumisriittinä", siellä olin ensi kertaa ulkomailla yksin, sain viinitilalla nauttia elämäni ensimmäisen kännin ja yöllisellä naku-uinnilla Rivieralla sain jotain ennakkokäsitystä sitä, mitä joskus voisi vielä tulla tarjolle konkreettisemminkin... ::)

Mutta mikä tahansa tie: Jos joukossanne on tämän kevään ylioppilaita, peruskoulun päättäjiä, riparin/protun kävijöitä, uuden opinnon aloittajia, ammattiin valmistujia, ekan kerran känniin tai panolle päässeitä tai jostain muusta syystä elämänsä suurta juhlaa viettäviä henkilöitä: ONNITTELUT KAIKILLE YHTEISESTI JA JOKAISELLE ERIKSEEN!  8)

[Kalle Id]

Tulipa tässä näin varhaiskeski-ikäisenä kuitenkin mieleen tällainen ajatus, että mitenkäs nykynuoriso arvottaa näitä initiaatioriittejään? Onko ylioppilaaksituleminen yhä siihenastisen elämän isoin juhla? Miten siihen suhtautuu peruskoulun päättyminen (joka sentään kuitenkin on ainoa kaikille vastaan tuleva hetki!), jatko-opintojen pariin pääsy, niiden päättyminen tai vaikka eka känni? Entä millaiselle asteikolle tähän nähden asettuvat rippijuhlat tai protun päättäjäiset? Unohtuiko jotain, mistä olisi syytä kertoa kaikelle kansalle..?

Itselleni ylioppilasjuhlat (joista on kyllä hetki aikaa... 5 vuotta? Neljä? Jotain sinnepäin kuitenkin) olivat lähinnä pakollinen rituaali sukulaisten takia, itse en kauheasti viitsinyt asiasta innostua. Enemmän olin juhlatunnelmissa peruskoulun päätyttyä ja yliopistoon päästyäni. Tietysti asiaan saattoi vaikuttaa myös se että näihin tapahtumiin ei liittynyt pakollista sukulaisten kestitystä. ::) Tokihan ylioppilaaksi pääsy oli hienoa, mutta heti sen jälkeen painoi päälle asevelvollisuuden suorittaminen ja jatko-opinnot joten ei oikein tullut tunnetta että nyt on todella saavutettu jotain, kun heti jatkona piti alkaa saavuttaa lisää.

...olikohan tuossa nyt mitään järkeä?

Rippi/protujuhlista en osaa sanoa kun en kumpaakaan käynyt... eikä se ensikännikään ole vielä kohdalle osunut... :beer:

[Wirrankosken Rami]

Eihän tämä tämmöinen käy nyt olleenkaan päinsä! Silkkaa ikärasismia! :finger:
Kyllä samassa yhteydessä on avattava "Vanhuuden ajan juhlista" -otsake! Kulta-, rauta, teräs, timantti- yms häät, tekohampaiden vihkiäiset, sydäntahdistimen käyttöönottokonventti, suonikohjujen ilmestymisiltamat, pukamien leikkausviikot ...jne ::)

[Mikko-Oskari Koski]

No jaa, jokainenhan on niin halutessaan ikinuori...
Lukioaikaisen matikanopettajani aiempi työpaikka oli ollut iltalukio, jossa vanhin oppilas oli ollut joku yhdeksänkymppinen pappa. Eli en todellakaan yleistä, saati ikärasisoi. Mutta pääsääntöisesti ylioppilaaksi tullaan parinkympin hujakoilla ja kaikissa tapauksissa kotiympyröistä otetaan niiden ikävuosien aikaan irti, enemmän tai vähemmän rajusti... 8)