Pääkoneiden käyttöikä.

[sliljest]

Olen näissä koneasioissa täysi maallikko, mutta jos selailee vaikka faktaomfartygiä niin huomaa, että muutamissa alustyypeissä "pannut" ovat syystä tai toisesta mennet vaihtoon kaikista yksiköistä - muutamista jo varsin pian - mutta joskus törmää tapauksiin, joissa aluksessa vielä yli 40 vuoden jälkeen on alkuperäiset koneet.
Yksi tällainen tapaus on Prinsesa Mariza ex. Finnhansa-66.
Tiedon mukaan pannut ovat 8RD56 kaksin kappalein.
Löytyykö lukijoilta tietämystä tälle pitkälle käyttöiälle?
- koneiden hidaskäyntisyys, 100-200 kierr./min. ?? vai joka muu seikka.
- miten varaosat ja sen sellaiset näinkin vanhalle konstruktiolle?
- konetyyppi oli varsin yleinen monissa 60- luvun rahtilaivoissa mm. ns- FÅA:n pikinokissa tosin yksin kappalein.

SL

[Pertti Nuottimäki]

Hei eikö mistään löydy tietoa tähän? Pää- ja miksei myös apukoneiden käyttötunneista ja huoltoväleistä olisi hiton mielenkiintoista lukea.
RG1:n seikkailujen perusteella tuntuisivat vanhassa kunnon DDR:ssä rakennetut koneet tarjoavan käyttäjille vähintään tarpeeksi dramatiikkaa. Onko niitä seilannut paljonkin Suomen lipun alla?
Saksalaisista puheenolleen muistan kun eräs tuttu konemestari -60 luvulla valitti sakujen, tuolloin nimenomaan MANin, rakentamia apukoneita niin tarkkaan mitoitetuiksi että ne vaivoin selvisivät silloisesta 4000 tunnin huoltovälistä kunnialla. Kai ne sitten itäpuolella laskivat vielä tarkempaan, heh./Pertsa

[sliljest]

Hei,
Sitä minäkin Pertsa tässä olen ihmetellyt, koska kukaan ei ole tarjonnut kysymykseeni mitään vastausta.
Yritin vähän aikaa sitten "lankulla" kysellä vähän samanlaista, mutta huomasin, ettei kukaan lukijoista ollut ymmärtänyt mitä tarkoitin. Jätin asian silloin sikseen.
Silloin ihmettelin vähän "ääneen" kun joku oli sitä mieltä että Tallink/Superfastien pannut pian ovat mennyttä kalua kun niillä ajetaan ns. spaakit pohjassa.
Tapanahan tietenkin on ottaa n. 85% tehosta lähinnä kulutuksen vuoksi, mutta laivamoottoreiden kyseessä ollen ovat ne mielestäni suunnitellut siten, että niillä voi periaatteessa viikkokaupalla ajaa sen minkä menee jos rahaa on.
Männännopeudet ovat kuitenkin niin alhaisia, mutta en tosin tiedä millä kierrosluvulla nykyiset tehokkaat raskasöljypannut käyvät, mutta ei niitä mihinkään maantiekäyttöön tarkoitettuihin moottoreihin voi verrata.
Muistan lisäksi, että samoista moottorilohkoista voi ottaa eri tehot riippuen siitä, mihin ajoon alus alunperin on suunniteltu. Esimerkkinä Boren VII-XI joiden MAK-pannujen teho muistaakseni oli 6000 hv mutta pidennetyn version 8000 hv, koska jälkimmäiset oli suunniteltu Punaiselle Merelle seilaamista varten.
Toistan, että olen maallikko, mutta koska olen takavuosina operoinnut "konttorista käsin" useitakin laivoja olisi mukava keskustella.

Sveni

[Mikko-Oskari Koski]

Maallikkona en tähän kysymykseen voi vastauksia antaa, mutta kiinnostusta kyllä olisi noista tietää. Esim.millä perusteella jonkin aluksen konesto on loppu? Viitaten esim.ms.SeaWindin, Rosellan, Ålandsfärjanin tai mainitun RGI:n pannuhuonepolitiikkaan.. ::)

Tosin on syytä muistaa, että ajettujen kierrosten lisäksi varmaan myös sillä, miten hyvin värkkejä on huollettu ja miten, lienee merkitystä, paljonkin..?

[Teemu Malinen]

"Oikeat" laivamoottorit joiden kierrosluku on yleensä max.1000rpm esim. Wärtsilä 20/22 ovat tehty ns. "ikuiseen" käyttöön ja suunnittelussa on huomioitu huoltonäkökohdat. Tälläisten koneiden suunnittelun lähtökohtana on kaikkien kuluvien osien vaihdettavuus. Eli periaatteessa vain palikkaa vaihtamalla saadaan mylly pidettyä niin kauan liikenteessä kuin halutaan. Käytännössä asia ei ole ihan näin. Tavallisimpia ongelmia vanhoissa koneissa (sylinterilohkoissa) on esimerkiksi vesivuodot sylinteriputken pitopinnasta, erilaiset syöpymät ja halkeamat. Ongelmia esiintyy nimenomaan osissa jotka ovat tekemisissä jäähdytysveden kanssa. Tasopintoja voidaan koneistaa tarvittaessa. Lohkoja pystytään jossain määrin myös korjaamaan kemiallisella metallilla esim. Thortexilla, tai jopa hitsaamalla.

Oikeita laiva/voimalaitosmoottoreita voidaan ajaa raskaallapolttoöljyllä, ja ne ovat huollettavissa niiden ollessa paikallaan. Tämä on ehkä selkein ero nopeakäyntisiin yleismoottoreihin verrattuna. Tietyn välimuodon muodostavat esim. CAT:in 3600- ja 3500-sarjat, jotka käyvät kevyellä polttoöljyllä, mutta muutoin suunnittelufilosofia tähtää siihen, että konetta ei ole tarkoitus irroittaa huoltoa varten.

Rajan pää- ja apukoneiden käyttöiälle asettavatkin lähinnä varaosien saatavuus ja taloudelliset realiteetit. Esim. Fjärdvägenin viime kesäinen apukoneiden (Hedemora) vaihto perustui lähinnä taloudellisten seikkojen pohjalle. Oman painoarvonsa vaakakuppiin tuovat luotettavuus, varaosien saatavuus jne. Ei voi yksiselitteisesti todeta laivamoottorin olevan loppu. Jossain vaiheessa huolto/varaosakulut vain saattavat nousta kannattamattomiksi, tai koneistojen luotettavuus vaikuttaa jo laivan operointivarmuuteen taloutta heikentävästi.

Oma lukunsa ovat koneistovauriot. Laakerivaurio saattaa pahimmillaan tuhota lohkon tai kampiakselin korjauskelvottomaksi. Jossain tapauksissa on vielä mahdollista/järkevää purkaa ja vaihtaa koko motti, mutta varsinkin vanhemmissa aluksissa on luultavasti parempi vaihtoehto laittaa kokonaan uusi kone tilalle. Tai sitten ei vain ajeta kaikilla koneilla :)

[sliljest]

Kiitos TM vastauksesta, joka valaisi paljon ja vahvisti tietoni oikeaksi, että hidaskäyntisisä koneissa spaakin asennolla ei ole niin väliä ainakaan  koneen kulumista silmällä pitäen.
Kun on ollut mahdollisuus muutamia kertoja olla matkustajana rahtialuksissa, on brygalla aina kuullut yhtä sun toista.
Pientä nopeuskilpailuakin esiintyy silloin tällöin on ja ollessani kerran B.Kingissä tai B:Quenissä niin ohi paineli B.Sun/Sky-sarjan alus.
Chieffi sanoi, "ettei noille pärjää mitenkään", ainakaan silloin jos sen  kaikki neljä pannua on kunnossa.

SL :)