Taisto Jokila on poissa

Aloittaja Mikko-Oskari Koski, 04.12.2009, 15:23:35

« edellinen - seuraava »

Mikko-Oskari Koski

Turun Meritaxin ja Vesibussivarustamon luojana ja pitkään myös toiminnan käytännön henkilöitymänä tunnettu auto- ja venemies, uransa loppuvaiheessa laivuri Taisto Jokila on kuollut 25.11.2009 Kaarinassa 73-vuotiaana.
Taisto oli varmaan viimeisiä suomalaisia merenkulkusektorille puhtaasti asiaa kohtaan tuntemastaan mielenkiinnosta ja harrastuneisuudesta päätyneistä -häntä nuoremmilla venetaksi- ja vesibussiyrittäjillä on joko alan melkoisesti vankempi koulutuspohja tai sitten peritty firma. Taistollekin venetaksitoiminta oli pitkään sivutyö, hän ajoi Turun lähilikenteen busseja ja oli jossain välissä myös nuorisotalon vahtimestarina, mutta merelle kävi kaipuu aina tilaisuuden tullen. Vasta -80-luvun loppupuolella Jokila saattoi heittäytyä kokopäivätoimiseksi kippariksi, vaikka menestystarinasta ei silloisen Turun Vesibussivarustamon kohdalla voinekaan puhua.

Taiston ensimmäinen taksivene oli nimeltään Kaisli, se oli ihan tavallinen moottorivene, joka tuli tunnetuksi Aurajoki-ajeluistaan. Tätä kauniina kesäpäivinä yleisöönmennyttä tuotetta Taisto kehitti vuodesta -81 alken pienellä lujitemuovivesibussi Annella, jonka reviiri laajeni myös Kakskertaan ja Kuusistoon. Vuonna -84 valmistunut rautarunkoinen Jaana olikin jo avomerikelpoisempi vesibussi, jonka kyydissä allekirjoittanutkin rantautui ensi kertaa mm.sellaisiin paikkoihin kuin Utöhön, Isoonkariin ja Lappoon. Etupäässä Jaanakin pyöri kotivesillä ja viidenkymmenen hengen turistiryhmille se oli kooltaan jokseenkin ideaali esim.Saaristomeren "hittireiteillä" Turku-Seili-Nauvo-Turku ja Turku-Naantali. Eero Huusko on toisaalla tässä foorumissa antanut Jaanasta ammatillisessa mielessä positiivisen kuvan ja minultakaan kesätyö ko.aluksen täkkärinä ei vienyt uskoa merenkulkuun.
Turun Vesibussivarustamon viimeinen alus Diana ei sitten ollutkaan samanlainen menestystarina. Firman yritys kunnostaa merenpohjasta haetusta proomunhylystä uiva telakka taisi olla enemmän surkuhupaisa.

Taisto oli supliikkimies ja äkkipikaisuudestaan huolimatta positiivinen tyyppi. Olisi ollut todella vaikeaa kuvitella häntä yksinään ohjaushytin hämärään, Taistolle oli ilman muuta selviö, että matkustajat saavat niin halutessaan seistä kipparin vieressä karttapöydän ääressä matkantekoa seuraamassa. Ja monet halusivat. Kipparin ansiosta, ei hänestä huolimatta.
Sellaista vesibussikulttuuria, jonka kasvatti Taisto oli, ei enää ole, mutta hänenlaisiaan, terveellä kansanmiehen asenteella sekä merenkulkuun että asiakkaisiin suhtautuvia kippareita toivottavasti on jatkossakin.
"Mikään muu matkailumuoto ei ole niin hermoja lepuuttavaa tällaisena kuumeisena kilpailun, työn ja politiikan kyllästämänä aikana kuin laivamatka"
Carl-Erik Creutz, 1950