Avomeriuimarantoja Suomessa?

Aloittaja Jasper Kaarna, 15.07.2004, 18:47:01

« edellinen - seuraava »

Jasper Kaarna

     Tällaisena kovassa merenkäynnissä (ja muutenkin aavoissa paikoissa) uimisesta pitävänä kysyn tällaista ''vähän'' omituista, ehkä tyhmääkin kysymystä. Eli tietääkö kukaan, onko missään päin Pääkaupunkiseutua tai edes Suomea sellaisia paikkoja, että pääsisi uimaan uimarannalle, joka on aavan - tai edes lähes aavan - meren rannalla? Ei tarvitse olla mikään täysin yleinen kaikilla mukavuuksilla varustettu ranta, riittää kun pääsee uimaan, eikä ole mitään mieletöntä kivikkoa. Eniten kiinnostaa Pääkaupunkiseutu tai sen lähistö, mutta koko Suomen alue kiinnostaa. Olisin kiitollinen vastauksista!

    :-[ ...Mikä kysymys... :-[
Elämä on vain unen hennoilla laineilla kelluva kusitankkeri - Tommi Liimatta

Mikko-Oskari Koski

Ahvenanmeren laidalla sijaitseva Hammarudda on paikka, jossa itse olen aavan meren laidalla uintia harjoittanut. Se on pitkä kallioinen kaista Jomalan kunnassa, Maarianhaminasta kymmenisen kilometriä Eckerön suuntaan ja Gottbystä vasempaan.
Bengtskärin majakkaluodon länsipäässä on myös uintimahdollisuus, lähin seuraava ranta lienee jossain Ruotsissa...
Myös Hangon eteläpuoliset hiekat ovat aika lailla avomerirantoja. Itselläni on niillä kuljeskelusta kokemuksia pääasiassa muulloin, kuin kesällä, joten en ihan tarkkaan tiedä, millainen niissä on esim.syvyys ja aallokko uimareiden kannalta.
Gotlannissa kaikki rannat ovat avomerta vasten ja vieläpä jyrkähköinä aika vaarallisia. Viron saarilla lienee sama tilanne.

Tietysti meillä Stadissakin on olosuhteiltaan avomeren reunaan rajoittuva uimaranta eli Pihlajasaarten eteläinen puoli; Katajaluotoa ei ihan lähinaapurina voi pitää. Läntisellä puolella uikkareiden kera, itäisellä ilman, vaikkakaan Pihliksen nakuranta ei totisesti mikään alan ulkopuolisten tarkkailijoiden paratiisi olekaan... ;D
"Mikään muu matkailumuoto ei ole niin hermoja lepuuttavaa tällaisena kuumeisena kilpailun, työn ja politiikan kyllästämänä aikana kuin laivamatka"
Carl-Erik Creutz, 1950