Kokemäenjoen vesistön laivat

Aloittaja Tarmo Hurskainen, 10.12.2005, 14:59:16

« edellinen - seuraava »

Tatu Miettinen


Tarmo Hurskainen

#46
Hopealinja vuokraa siipirataslaiva Elias Lönnrotin kolmeksi vuodeksi Keuruun kaupungilta. Elias liikennöi Keurusselällä Keuruun, hotelli Keurusselän ja Mäntän välillä.

edit: Olikin oma ketju avattu.

Seppo Kirjavainen

Sinne Kokemäenjoen laivalistaan voisi lisätä vielä aikanaan Kokemäenjoen Uittoyhdistyksen Rauttu- varppajan vm. 1926, joka nyt on yksityiskäytössä Tampereella. Siihen on tehty paljon muutoksia ja rekisteröity 1993.

Tarmo Hurskainen


Tarmo Hurskainen

Hopealinja on uusien aikataulujen mukaan vähentänyt ensi kesälle Tampere-Hämeenlinna -vuoroja. Sunnuntaisin ja maanantaisin ei liikennöidä.

Hämeenlinna-Petäys -reitille jäi nyt markkinarako. Soveltuisi pienemmälle paatille hyvin.

Merenkulkulaitoksen tuoreiden tilastojen mukaan Tampereen asema maan vilkkaimpana sisävesisatamana on edelleen vankka:

http://www.fma.fi/palvelut/tilastot/kot/kot_henkiloliikenne_alueittain.htm

Heikki Saraste


Tässä muutama kuva ja vähän mietteitä Pohjola-laivasta. Sivu latautuu hitaasti.

http://two.xthost.info/pohjola/Pohjola.html



Lauri Pakkanen

Erittäin kattavaa tietoa, kuvamateriaalia ja analyysia aiheesta. Tilanne vaikuttaa pahalta, mutta ei ehkä toivottomalta? Onko omistajilla myyntihaluja?

Missä tuo vuoden 1975 kuva on otettu? Ja miten laiva päätyi siitä maihin?
Puulämmitys on kansalaistaito, joka kannattaa siirtää tuleville sukupolville. Pinon ei tarvitse olla komea tai erikoisen näköinen. Pääasia, että puuta poltetaan uuneissa.

Heikki Saraste

Vuoden 1975 kuva on otettu Tampereen satamassa mutta sitä ei ole otettu vuonna 1975 vaan 21.6.1978. Kuva on skannattu pienestä paperikuvasta, koska en löytänyt alkuperäistä negatiivia. Nyt negatiivit löytyivät, ja tällöin kävi ilmi myös kuvausajankohta, joka on 21.6.1978. Samalle rullalle on kuvattu Jyväsjärvellä ankkurissa kelluva Lahtis-laiva, ja taidan panna senkin kuvan jonnekin näkyviin (se ei tosin ole 100% terävä, koska valoa oli vähän ja kamera tärähti). Kuvailin Tampereella myös vuonna 1975, ja tästä muistikuvasta johtui ilmeisesti sekaannus tämän kuvan ajankohdassa. 

Pohjolan vaiheista 1970-luvun jälkeen en paljoa tiedä. Laivasta esitettiin aamulehdessä 1980-luvun loppuvuosina uudistussuunnitelma, ja ilmeisesti suunnitelmaa alettiin jo alustavasti toteuttaa, koska Pohjolan rakenteet purettiin, ja alus kellui jonkin aikaa laiturissa Näsijärven sataman Särkänniemen puoleisella rannalla. Kävin alusta tuolloin katsomassa, ja se oli suunnilleen samassa asussa kuin tällä hetkellä. Jossakin vaiheessa Pohjola vietiin pois satamasta ja se päätyi rannalle Jäminkipohjaan. Laivan edessä olevista puista voi päätellä, että nostamisesta on jo aikaa.

Joku muu voi varmasti kertoa Pohjolan tarinan tarkemmin.

Seuraava historiikki löytyy varustamon sivulta (mikä jo sinänsä todistaa, että kuvani paketoidusta laivasta ei voinut olla kesältä 1975).

"Vuonna 1967 perustettiinkin uusi yhtiö Oy Runoilijan tie hoitamaan liikennettä. Pääosakkaita tässä uudessa yhtiössä olivat (ja ovat edelleenkin) Tampereen kaupunki, Ruoveden kunta ja Virtain kunta (nyk. kaupunki). Osuuskunnan aika siis loppui, mutta laivaliikenne jatkui. Pohjola-laiva jouduttiin kustannussyistä ottamaan pois liikenteestä purjehduskauden 1975 jälkeen. Näin ollen Tarjanne jäi yksin huolehtimaan Runoilijan tien liikenteestä ja ajamaan perinteistä reittiään, jota se on jo vuodesta 1908 ajanut."

Alus lienee vieläkin edellä mainitun varustamon omaisuutta, eikä tiedossani ole sen enempää myyntisuunnitelmia kuin muitakaan suunnitelmia. Näyttää vähän siltä, että ainoa "suunnitelma" on, että antaa ajan tehdä tehtävänsä.

Minun mielestäni olisi Pohjolan kannalta parasta, jos sen ostaisi joku vanhoja aluksia arvostava taho, jolla olisi riittävät resurssit aluksen kunnostamiseen. Jos aluksen omistajaksi tulee liian kaupallinen yrittäjä, alus voi kyllä tulla kuntoon, mutta millaiseen kuntoon, se on toinen asia. Yli 100 vuotta vanhaa laivaa pitäisi mielestäni kohdella enemmän museoesineenä kuin bisneksentekovälineenä. Museoajattelun ei silti tarvitsisi merkitä, että alus makaa jossakin "museoituna" eli epämääräisellä hoidolla rappeutumassa. Kyllä museolaivaa voidaan käyttää, kunhan se tehdään alusta arvostaen.

Julkisen sektorin omistamilla museolaivoilla on usein se kohtalo, että niiden hoito ja ylläpito on tempoilevaa. Yhdessä vaiheessa alukseen tehdään kallis remontti, ja sen jälkeen se makaa huonolla hoidolla parikymmentä vuotta, kunnes todetaan, että siihen on taas tehtävä iso ja kallis remontti. Rahaa kuluu paljon, mutta tulos on käytettyihin rahasummiin nähden vaatimaton. Yksityinen omistaja sen sijaan ylläpitää laivaansa pitkäjänteisemmin tehden vuosittain pieniä huoltoja ja korjauksia, jolloin ei tule tilannetta, että aluksen kunto osoittautuu "yllättäen arvioitua huonommaksi", ja pitää tehdä iso ja kallis perusremontti. Koska yksityinen omistaja käyttää laivaansa, hän huomaa siinä ilmenevät viat ajoissa ja oppii korjaamaan ne. Käyttäminen ja korjaaminen kehittävät sellaista käytännön asiantuntemusta mitä museon virkamiehen kirjoituspöydän takana ei välttämättä kerry. Tämä ei tarkoita, että yksityinen omistaja automaattisesti pitäisi aluksestaan parempaa huolta kuin jättiyhtiö tai kaupunki tai valtio. Laivoja ovat päästäneet rappeutumaan kaikenlaiset omistajat varallisuudesta riippumatta. Tärkeintä on kiinnostus alusta kohtaan. Jos laiva ei kiinnosta, sille käy niin kuin Pohjolalle.

Jos elettäisiin 1980-lukua, ja jos Pohjolan kaltainen laiva löytyisi jostakin pusikosta, tekisin todennäköisesti siitä ostokyselyn, minkä en tosin odottaisi johtavan kauppoihin (huonoja kokemuksia). Jos nimittäin tavoitteena olisi pelkästään kelluva alus, jonka ruostuminen on pysäytetty pintakäsittelyllä ja hyvillä maaleilla, Pohjolan rungon korjaaminen ei olisi kovin suuri projekti edes yksityiselle harrastajalle. Muutama neliö peltiä pahimpiin paikkoihin, hiekkapuhallus ja maalaus, ja alus olisi valmis veteen laskettavaksi. Myöskään aluksen kattaminen ei olisi ylivoimaisen suuri asia, koska aluksessa on paikallaan jonkin verran valmista teräskantta sekä valmiit pääkannen ulkoseinät sekä kansikaarista suurin osa. Yläkannen kaaret jouduttaisiin osittain tekemään, ja siihen menisi jonkin verran kulmarautaa. Kansipinta-ala on alakannella noin 110 neliömetriä ja yläkannella ehkä hieman enemmän eli yhteensä noin 220-230 neliömetriä. Kannen hinta ("kakkosnelosesta" tehtynä) olisi noin 2500 euroa plus muutamalla sadalla eurolla täkkiruuveja ja muita materiaaleja. Yläkansi vaatisi lisäksi jonkinlaisen vedenpitävän ratkaisun, joka on oma tekninen kysymyksensä, ja jota en käsittele tässä. Vedenpitävyys maksaisi muutaman sata tai jopa tuhat tai parituhatta euroa lisää riippuen menetelmästä. 

http://www.yhteisokyla.net/rakennusliiketikka/sahatavarat.htm

Eli joka tapauksessa yhden perämoottorilla varustetun Buster-veneen hinnalla Pohjola olisi paikattu, maalattu, katettu ja varustettu ikkunoilla ja siten valmis vesille laskettavaksi. Tässä arviossa oletetaan tietysti, että aluksen kunnostaisi yksityinen harrastaja, joka ei laske työlleen mitään hintaa.

Suurimmat kustannukset tulisivat aluksen varustamisesta liikkuvaksi laivaksi. Näitä kustannuksia on vaikea arvioida, koska ne riippuvat siitä, mistä alukseen saataisiin kone ja kattila ja potkuri. Pohjolan potkuriakseli on onneksi paikallaan. Uuden akselin ja laakereiden hankkiminen ja asentaminen olisi iso ja kallis ylimääräinen hanke. Yksi merkittävä kustannus Pohjolan kohdalla olisi jo pelkästään aluksen veteen laskeminen, sillä isot autonosturit laskuttavat paljon.

Joku ehkä epäilee näitä laskelmiani. Vuonna 1997 ainakin Tampereen kaupunki epäili. Tuolloin todisteltiin asiantuntijavoimin, että pelkkä Pohjolan pohjan korjaaminen tulisi maksamaan miljoona markkaa (tästä asiasta löytyy maininta Tampereen kaupunginhallituksen pöytäkirjasta). Kuuden millimetrin teräspelti maksoi tuohin aikaan 144 markkaa neliöltä. Jos koko Pohjolan pohja olisi uusittu, peltiä olisi mennyt noin 300 neliömetriä, ja se olisi maksanut 43200 markkaa. Hitsauspuikot/lanka + kaasu ym. olisi maksanut muutamia tuhansia markkoja, joten materiaalikustannukset olisivat olleet noin 50000 markkaa. Nuo määrät ovat karkeita arvioita, sillä yläosien pellin ei tarvitse olla kuusimillistä, vaan ohuempikin materiaali riittää. Toisaalta kölin alueella tarvitaan 8 milliä tai jopa 10 milliä paksua peltiä. Kovin paljon materiaalikustannukset eivät olisi tuosta arviosta kuitenkaan poikenneet.

Eli miljoonan markan pohjaremontissa olisi siis työn osuudeksi jäänyt 950 000 markkaa. Omien kokemusteni ja havaintojeni (Yllin ja Haapaniemen pohjien paikkaaminen + Koski-laivan pohjan uusimisen seuraaminen) perusteella arvioin, että Pohjolan kokoisen laivan vedenalaisten osien uusiminen veisi kahdelta työntekijältä noin kolme kuukautta. Yllin pohjaa paikatessani taivutin ja hitsasin yhden levyn aamupäivän aikana ja yhden levyn iltapäivän aikana, ja tämän perusteella arvioin, että koko aluksen keskiosan vedenalaisten osien päällystäminen pellillä veisi minulta noin kuukauden. Työn edetessä ja menetelmien kehittyessä vauhti olisi todennäköisesti nopeutunut. Esimerkiksi levyjen esitaivuttaminen mallin mukaan prässillä, nopeuttaisi työtä huomattavasti. Edellä esittämäni kolmen kuukauden arvio kahdelta työntekijältä ei siis edellytä mitään kohtuutonta riehumista, vaan kahvitaukoihinkin jää aikaa. Jos laiva on 29,5 metriä pitkä kuten Pohjola, kahden ihmisen tarvitsee päällystää sen pohjaa vain puolisen metriä päivässä pysyäkseen aikataulussa. Ei siis mikään ongelma. Toinen voi hitsata toista sivua ja toinen toista. 

Jos Tampereen kaupunki olisi oikeasti tehnyt miljoonan markan urakan kahden hitsarin kanssa laivan pohjan uusimisesta, hitsarit olisivat päässeet aika hyville kuukausiansioille.

Teräksen hinta on noussut moninkertaiseksi viimeisten kymmenen vuoden aikana, joten edellä mainitut teräksen hintalaskelmat eivät koske tätä hetkeä.


Timo Renberg

#53
Kun S/S Tarjanne saadaan hienoon kuntoon niin eikö S/S Pohjolan voisi hakea pois metsiköstä ja laittaa esimerkiksi jonnekin Tampereen kaupunkin julkisiin sisätiloihin tai varastoon ihan tuollaisenaan, muistomerkiksi kaupunkin matkustajahöyrylaiva historiasta. Vois vaikka joku taho joskus myöhemmin innostua kulttuuritekoon, kun on näytillä. Ei tuo kovin paljon maksais kaupunkin työnä.
Nyt kun on vielä tallella.  ???

Heikki Sarasteen kuvia
http://two.xthost.info/pohjola/Pohjola.html

Wirrankosken Rami

Varmaan voisi. Hyvin helppo juttu nykysellä nosto- ja kuljetuskalustolla. Joskin tällaisesta vanhojen runkojen yleiselle paikalle sijoittamisesta on kylläkin huonoja kokemuksia. Tampereellahan oli aiemmin Nalkalan torilla ss Tervalahti ja Jyväkylässä Lahtis. Molemmat jouduttiin siirtämään pois, sillä ensinnäkin ne katsottiin liian vaarallisiksi leikkipaikoiksi ja ilman asianmukaista hoitoa teräs ruostuu säiden armoilla.

Tarmo Hurskainen

Kenelläkään tästä tietoa? Teksti Merry Lakelinesin sivuilta:

Olemme lopettaneet liikennöinnin Hämeenlinnassa ja lähialueilla. Aluksemme on siirtynyt muualle.

Merry Lakelines Oy jatkaa yhtiönä edelleenkin vakavaraista toimintaansa matkailun ja viihtymisen parissa.


Eli mihinkäs Wanaja III on siirtynyt?

Wirrankosken Rami


Tarmo Hurskainen

#57
Lainaus käyttäjältä: Wirrankosken Rami - 26.04.2007, 17:05:00
Turkuun Huuskon varustamolle.

Kiitos Rami taas nopeasta infosta. Nehän tyhjentää Kokemäenjoen vesistön laivoista. :'(

Vielä 20.7.2007 Hämeen Sanomat uutisoi näin:

Myös Vanajavedellä liikennöivän Merry Lakelinesin Veli-Matti Alarto kertoo, että tuleva kausi menee Wanaja III -aluksella "koko lailla kuten viime kesä", muun muassa Turengin-risteilyineen.
-Uuttakin on vireillä, mutta asiat ovat vielä auki

Wirrankosken Rami

...ja joka tarkoittanee sitä, että sinne olisi hankkeilla uusi laiva? vai? :o

Tarmo Hurskainen

#59
Tässä on hienoja pienoismalleja Näsijärven laivoista. Kyllä taas kerran tekee pahaa, kun katselee tuota Pohjolan pienoismallia. On se ollut komea alus. Hitto, tuhosivat ehjän laivan!

http://www.mallipaja.com/ss_pohjola.htm

http://www.mallipaja.com/ss_intti40.htm

http://www.mallipaja.com/ss_lansi-teisko.htm

Tuosta Sarasteen Heikin kattavasta raportista käy ilmi, että Pohjola olisi vielä pelastettavissa. Nythän on Runoilijantiellä uutena toimitusjohtajana Pekka Räsänen. Eikös SLHY voisi yrittää vaikuttaa uuteen johtajaan? Olisiko siitä mitään yötyä? Entä Museovirasto, joka suojelee kaikenlaisia kammotuksia kuten Tampereen stadionin DDR-arkkitehtuuria edustavan pääkatsomon? Itse ainakin aion ryhtyä jokaisessa mahdollisessa paikassa lobbaamaan Pohjolan puolesta.