maritimeforum.fi

Japanissa on rakenteilla uusi arktinen tutkimusalus, Mirai II, johon tulee useimmista suomalaisista ja muutamasta venäläisestä jäänmurtajasta tuttu maalaamaton rosterivyö rungon ja jään välistä kitkaa pienentämään.

The Asahi Shimbun: Japan's first Arctic research vessel to probe secrets of ice cap

edit: Jaha, joka päivä sitä oppii uutta. Japanin edellinen jäänmurtaja, säännöllisesti Etelänapamantereelle matkaava Shirase, on niin ikään vuorattu rosterilla ja vieläpä laajemmin kuin omat murtajamme; se on vain maalattu yli.

Reddit: Auxiliary Icebreaker Shirase [AGB-5003] in drydock. [1024 x 767]

edit: Tämä uusi Mirai II korvaa siis vanhan Mirain joka on kesäkuukausina käynyt pohjoisen vesillä tiedettä tekemässä. Aluksen historia on varsin mielenkiintoinen: Mirai ("Tulevaisuus") tunnettiin aiemmin nimellä Mutsu ja sen voimanlähteenä oli Mitsubishin valmistama painevesireaktori. Aluksella tapahtui pian valmistumisen jälkeen pieni ydinreaktoriin liittyvä "hässäkkä", josta nousi poliittisissa piireissä varsinaista säteilyvuotoa moninkertaisesti suurempi paskamyrsky. Wikipedia-artikkelin mukaan laivaa remppailtiin läpi 80-luvun ja 1990-luvun alussa muutostöiden valmistuttua se saavutti viimein projektille asetetun tavoitteen — purjehtia 51000 merimailia ydinvoimalla — ja poistettiin käytöstä. Reaktoriyksikön poiston jälkeen runko hyödynnettiin Mirain rakentamisessa.

Lainaus käyttäjältä: Ari-Jukka Perkiomaki - 07.03.2024, 14:04:42 Sjöfartsverket on jo koeajo asteella, ja ostamassa Polar Circle nimisen aluksen lisäämään jäänmurtokapasiteettia "Alen" kokoluokassa, mikäli koeajot menee hyvin? Pian se ajaa jääkokeet Perämerellä.
https://www.sjofartstidningen.se/sjofartsverket-vill-kopa-begagnad-isbrytare/?fbclid=IwAR2OnJ9xI5Z-rKpeAe2FkuQr9bj9UCjDHuaIu2LHr9wg2KbGqquHlvfADbc

Tiedä sitten johtuuko tästä Idunin (ent. Polar Circle) ostamishankinnan uutisoinnin yhteydessä puhutusta seikasta turvata Alen jäänmurtomahdollisuudet Vänern-järvellä vai jostain muusta, mutta juuri nyt Ale on Trollhättanin kanavassa siirtymässä Åmålin satamaan Vänernillä.

"Minstingen Ale är den av Sjöfartsverkets isbrytare som gör flest timmar. Hon tas i drift först på hösten och går längst på våren. Anledningen är att Ale drar minst bunker och därför är både mest miljövänlig och billigast i drift. Ale är också den enda av isbrytarna som kan komma igenom slussarna upp till Vänern.

Ett eventuellt komplement med Polar Circle ska inte förväxlas med en stor assistansisbrytare, betonar Fredrik Backman.

– Det här är inte ett fartyg i Atleklassen utan en mindre enhet som säkerställer att Ale kan vara kvar i Vänern tills vi har nya slussar på plats. Så länge slussarna i Trollhättan inte har byggts ut så måste vi säkerställa att Ale finns kvar som resurs för Vänersjöfarten, säger Fredrik Backman."

Peter Rybski on jatkanut Yhdysvaltain rannikkovartioston jäänmurtajaprojektin kommentointia Sixty Degrees North -blogissaan. Taannoisessa senaatin kuulemisessa lausuntoa antamaan kutsuttu todistaja ei pystynyt nimeämään "onnistunutta kaupallista jäänmurtajaprojektia", joten ensimmäinen kirjoitus keskittyy Ponantin jäätämurtavaan risteilijään, Le Commandant Charcotiin, joka saapui pohjoisnavan alle kuusi vuotta projektin alkamisesta.

A Successful Commercial Icebreaker Program: Le Commandant Charcot

Toinen kirjoitus kommentoi Yhdysvaltain laivanrakennusta koskevia lakeja ja on herättänyt keskustalua muun muassa LinkedInissä. Laki kieltää lähtökohtaisesti rannikkovartiostoa rakentamasta laivoja tai niiden merkittäviä osia (esimerkiksi runkoa) ulkomailla, mutta presidentti voi myöntää tähän poikkeuksen. Vaikka ajatus jenkkimurtajien rakentamisesta Suomessa onkin sikäläisen politiikan tuntien varsin epärealistinen, on tämä eräänlainen näpäytys sikäläiselle laivanrakennusteollisuudelle. Toisaalta ajatus siitä, että jenkkitelakoiden tulisi keskittyä nykyisessä maailmantilanteessa esimerkiksi sotalaivojen rakentamiseen ja ylläpitoon, ei välttämättä ole aivan mahdoton. Sikäläisillä telakoilla on pulaa osaavista työntekijöistä ja hyvin vähän kokemusta jäänmurtajien rakentamisesta.

Yes, the U.S. Coast Guard Can Build Icebreakers in Foreign Shipyards

Kongressi on saanut jälleen kerran päivitetyn raportin Polar Security Cutter -projektin tilanteesta ja tästä löytyy yhteenveto muun muassa High North Newsistä. Lyhyesti sanottuna aikataulu liukuu ja laskun loppusumma kasvaa. Sama kirjoittaja vertasi gCaptainin artikkelissa rannikkovartioston jäänmurtajaprojektia laivaston fregattiprojektiin, jossa on törmätty tavallaan samaan ongelmaan: projektin lähtökohdaksi valitusta "valmiista ratkaisusta" — jäänmurtajan kohdalla saksalaisesta Polarstern II -konseptista ja fregatin kohdalla ranskalais-italialaisesta FREMM-fregatista — on hyvin vähän jäljellä.

Kanadassa taas sikäläinen Seaspan-telakka on julkaissut rannikkovartioston uuden polaarimurtajan 3D-mallin. Kyse ei ole mistä tahansa artistin näkemyksestä vaan CADMATIC-ympäristöön luodusta yksityiskohtaisesta suunnittelumallista.

Seaspan: Seaspan Shipyards Unveils Digital Model of Canada's Heavy Polar Icebreaker

Ruotsi unelmoi uudesta polaaritutkimuslaivasta ja on julkaissut tekniset vaatimukset kommentoitavaksi:

Technical requirement for new polar research vessel

edit: Samanaikaisesti uusien jäänmurtajien hankinta tökkii:

Skippo: Nya isbrytarna försenas samtidigt som risken för haveri ökar

Sjömannen: De nya isbrytarna försenas

Kiinalainen Guangzhoun telakka on saanut valmiiksi tässäkin viestiketjussa mainitun Ji Di -nimisen jäävahvistetun tutkimusaluksen:

China's expanding next-generation icebreaker fleet welcomes Jidi, its newest member

Itse en kyllä hyvällä omallatunnolla pysty kutsumaan tätä Polar Class 6 -jääluokkaan (~1A Super) rakennettua alusta "jäänmurtajaksi".

Vuonna 1974 Helsingin telakalla rakennetun (L-398) jäänmurtaja Ermakin (suomalaisittain "Jermak") romuttaminen Pietarissa on edennyt. Kesäkuun alussa jäljellä oli enää runko:

https://fleetphoto.ru/photo/467670/
https://fleetphoto.ru/photo/468649/

Niin ikään Tanskassa Danbjørn on jo romutettu ja Isbjørn on nopeasti katoamassa. KomEsbjergin Facebook-sivuilta löytyy paljon valokuvia molempien romutuksesta:

https://www.facebook.com/KomEsbjerg/posts/pfbid04kVSgqao74rDTUqtLPUVhmWVb74UvuZmiPD3ijkMDsYTrgc6ZR7ijBbzSaKv8GHgl

Kanadan valtion budjettiviranomainen (Office of the Parlamentary Budget Officer) on julkaissut uuden arvion rannikkovartioston uusien raskaiden polaarimurtajien hinnasta. Vuonna 2021 kahden aluksen kokonaishinnaksi arvioitiin 7.25 miljardia Kanadan dollaria; nyt hinta on noussut 8.52 miljardiin dollariin (5.8 miljardiin euroon). Mikäli projekti viivästyy, lisäkustannuksiksi on arvioitu noin 260 miljoonaa dollaria yhden vuoden viivästykselle ja 530 miljardia dollaria kahden vuoden venymälle.

Kun projekti alkoi 2000-luvun loppupuolella, budjettiin oli varattu yhdelle alukselle 720 miljoonaa dollaria. Vastaavaa kustannusten nousua on havaittu myös muissa Kanadan valtion viimeaikaisissa laivaprojekteissa ja johtuu sekä alkuperäisten arvioiden virheistä että yleisen kustannustason noususta. Lisäksi budjettia laadittaessa aluksen suunnittelua ei oltu vielä edes aloitettu.

Kallis laiva joka tapauksessa. Yhden Kanadassa rakennetun polaarimurtajan hinnalla uusisi Suomen koko jäänmurtajalaivaston.

Suomi, Yhdysvallat ja Kanada tiivistävät jäänmurtajayhteistyötään Icebraker Collaboration Effort eli ICE Pact -kumppanuudella. Käytännössä tämä tarkoittaa polaaristen jäänmurtajien ja suorituskykyjen yhteistä tuotantoa.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010556580.html

Tuo jäänmurtajayhteistyö tuli kieltämättä vähän puun takaa. Ymmärtääkseni tässä on ollut ajavana voimana ainakin Helsingin telakan vastikään ostanut Davie, mutta työtä on tehty myös jenkkihallinnossa. Pääsääntöisesti raportointi on ollut positiivista ja optimistista, mutta vastapainoksi muun muassa "Sixty Degrees North"-blogissa on hieman realistisempi yhteenveto aiesopimuksesta sekä kritiikkiä muun muassa Bollingeria kohtaan, koska tämä julistautui julkilausuman myötä Yhdysvaltain johtavaksi jäänmurtajien rakentajaksi, vaikka telakalla on ollut huomattavia vaikeuksia rannikkovartioston jäänmurtajaprojektin kanssa. Niin ikään Rauman telakan hallituksen puheenjohtaja on sekä Kauppalehdessä että Tekniikka & Taloudessa tuonut esiin huolensa jäänmurtajaosaamisen vuotamisesta pois Suomesta; Nato-yhteistyön tulisi hänen mukaansa tapahtua "heidän ehdoillaan" ja Rauman telakan roolin hän näkee "lohduttomana", mikäli yhteistyösopimuksen puitteissa jäänmurtajia ei voisi rakentaa Suomessa.

Itse näen tietenkin ICE Pactin pääsääntöisesti positiivisena asiana niin Suomen meriteollisuuden kuin oman urakehitykseni kannalta, mutta sen suhteen tulee olla myös realistinen. Yhdysvaltain rannikkovartioston jäänmurtajat tullaan jatkossakin rakentamaan jenkkitelakoilla ja kanadalaiset jäänmurtajat vastaavasti Kanadassa. Jenkeissä kaksikin eri lakia kieltää yksiselitteisesti valtion alusten tilaamisen ulkomailta ilman presidentillistä poikkeusta ja Kanadassa taas valtion kansallisen laivanrakennusstrategian tavoite on nimenomaan elvyttää kotimaista telakkateollisuutta. Sinänsä on surullista, että molempien seurauksena loppukäyttäjät eli Yhdysvaltain ja Kanadan rannikkovartiostot joutuvat pärjäilemään vielä vuosia elinkaarensa loppupuolella olevien alusten kanssa, mutta Trumpilta tuskin poikkeuslupaa heruu ja Kanadassakin alusten rakennuttaminen Suomessa olisi poliittinen itsemurha. Rapakon tällä puolella taas Euroopan Unionin julkisia hankintoja koskevat säädökset edellyttävät valtion jäänmurtajatilausten kilpailuttamista kaikkien kelvollisten telakoiden kesken, joten tilausten ohjautuminen vaikkapa Helsinkiin tai Raumalle ei ole mikään itsestäänselvyys. Ne, joita hankintalait eivät koske, taas ostavat sieltä mistä haluavat, tyypillisesti halvimmalta kelpuuttamaltaan tarjoajalta.

Muutamissa lehtijutuissa ICE Pactia on pidetty jonkinlaisena "päänavauksena", mutta alaa tuntevat tietävät, että Suomen meriteollisuus on ollut merkittävässä roolissa kaikissa pohjoisamerikkalaisissa jäänmurtajaprojekteissa 90-luvulta lähtien niin suunnittelun kuin laitetoimitusten muodossa.

Toivon myös, ettei kukaan yritä tulevaisuudessa tämän yhteistyökuvion varjolla vaikuttaa siihen, minkälaisia jäänmurtajia esimerkiksi Suomi jatkossa hankkii. Itse en esimerkiksi näe järkevänä edes ajatusta, että Suomi hankkisi samanlaisia jäänmurtajia kuin Ruotsi, vaikka sitä taas kerran joku ehdottikin.

Lainaus käyttäjältä: Tuomas Romu - 18.07.2024, 14:37:24 Itse en esimerkiksi näe järkevänä edes ajatusta, että Suomi hankkisi samanlaisia jäänmurtajia kuin Ruotsi, vaikka sitä taas kerran joku ehdottikin.

Haluatko avata lisää miksi tämä on huono ajatus, kun noin maallikkona "yhteistilaus" Ruotsin kanssa samanlaisista murtajista kuulostaa äkkiseltään järkevältä suunnitelmalta?

Lainaus käyttäjältä: Ilves Valta - 18.07.2024, 18:34:25 Haluatko avata lisää miksi tämä on huono ajatus, kun noin maallikkona "yhteistilaus" Ruotsin kanssa samanlaisista murtajista kuulostaa äkkiseltään järkevältä suunnitelmalta?

Loppujen lopuksi kyse on rahasta. Ruotsin uudet jäänmurtajat on suunniteltu erityisesti Malmporten-projektia silmällä pitäen eli avustamaan säännöllisesti 32 metriä leveitä malmilaivoja Luulajaan. Suomeen tällaista liikennettä ei ole odotettavissa samassa mittakaavassa. Yhteishankinta Ruotsin kanssa johtaisi siis siihen, että Suomi hankkisi meidän tarpeisiimme tavallaan hieman liian isoja ja kalliita jäänmurtajia.

Helsingin telakan omistava Davie on ilmoittanut laajentavansa Yhdysvaltoihin osana ICE Pactia:

Davie intends to create U.S. shipbuilding presence in alignment with ICE Pact

edit: Sama suomeksi:

Kauppalehti: Helsingin telakan omistaja aikoo laajentaa Yhdysvaltoihin

Hauskana yksityiskohtana Kvaerner hankki 90-luvun puolessavälissä Yhdysvalloista omistukseensa Philadelphian entisen laivastotelakan ja kehitti siitä Kvaerner Masa-Yards Technologyn tuella nykyaikaisen uudisrakennustelakan. Sittemmin nimellä Philly Shipyard tunnettu sikäläisittäin varsin menestynyt ja kilpailukykyinen telakka siirtyi kesällä eteläkorealaisen Hanwhan omistukseen.

Ruotsin valtio on käynnistänyt uudelleen uuden sukupolven jäänmurtajan hankinnan.

Sjöfartstidningen: Bara en isbrytare i nya upphandlingen

Kustannussyistä hankinta on supistettu alun perin suunnitellusta kahdesta aluksesta yhteen. Pitkän aikavälin tavoitteena on kuitenkin korvata kaikki 70-luvulla rakennetut jäänmurtajat.

edit: ...ja sitten jäänmurtajauutisia maailmalta. Jenkeissä jäänmurtajahaasteet jatkuvat. Vaikka alla linkitetyn uutisen otsikossa korostetaankin miehityshaasteita, jutussa mainitaan myös muun muassa, että rannikkovartioston keskiraskaalla jäänmurtajalla on ollut tulipalo konehuoneessa ja USCGC Healy joutui palaamaan takaisin kotisatamaan kesken arktisille vesille suuntautuneen "kesäpurjehduksen". Jutussa korostetaan vuonna 1999 valmistuneen aluksen koneiston "antiikkisuutta" ja haasteita varaosien saatavuuden kanssa. Vaikka aluksessa onkin suhteellisen yleiset Sulzerin pääkoneet, voi esimerkiksi sähköjärjestelmän osien kanssa olla haasteita. Lisäksi kommentin taustalla voi olla halu korostaa uusien jäänmurtajien tarvetta.

Healylla oli myös vuonna 2020 tulipalo, jonka seurauksena toinen aluksen sähköisistä propulsiomoottoreista piti vaihtaa. Rannikkovartiosto oli kuitenkin 90-luvulla hankkinut kokonaisen varamoottorin, joka laivattiin proomulla huoltovarikolta Panaman kanavan kautta Kaliforniassa sijaitsevalle korjaustelakalle.

USNI News: Recruiting Shortfall Means Coast Guard 'Can't Crew All Our Ships,' Says Vice Commandant

edit: Lisätietoa USCGC Healyn tilanteesta. Ilmeisesti muuntajassa tapahtunut tulipalo on pudottanut toisen akselilinjan pois pelistä:

gCaptain: U.S. Coast Guard Arctic Presence Goes Up in Smoke As Icebreaker Healy Suffers Fire

Tuosta mainitsemastani propulsiomoottorin vaihdosta löytyy hyvä kuvasarja:

Coast Guard Icebreaker Healy suffers major fire damage

edit 2: Lisälisätietoa USCGC Healylta: sähköpalon seurauksena tehonsa menettänyt akseli oli saatu pyörimään, mutta Seattleen palattiin varmuuden varalta:

U.S. Coast Guard Cutter Healy arrives in Seattle following scientific research, onboard fire

Männäviikolla uutisoitiin myös siitä, että USCG:n jäänmurtajalaivastoon siirtyvän AHTS-alus Aiviqin kotisatamaksi tulee Alaskan osavaltion pääkaupunki Juneau.

Pitkästä aikaa uutisia kotimaan jäänmurrosta:

YLE: Jäänmurtajien kippari vaihtuu – siirto aiheutti ison riidan ministeriöiden välillä

Kyse on siis omistajaohjauksen siirtämisestä valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolta liikenne- ja viestintäministeriöön sekä Arctian statuksen muuttamisesta strategisen intressin yhtiöstä erityistehtäväyhtiöksi.

"Ylen tietojen mukaan siirto liittyy myös lähivuosiksi kaavaillun uuden murtajan tilaamiseen."

Rapakon takana on taas tällätty laivoille nimiä. Heinäkuun lopussa Kanadan rannikkovartiosto julkaisi kahden arktisen ulkovartiolaivansa nimet: jäätiköiden mukaan nimetyt CCGS Donjek Glacier ja CCGS Sermilik Glacier valmistuvat vuosina 2026 ja 2027. Tänään taas julkaistiin vuosikymmenen loppupuolella valmistuvien raskaiden polaarimurtajien nimet: CCGS Arpatuuq nimetään Akpatok-saaren ja CCGS Imnaryuaq myös Nelsonin päänä tunnetun niemen mukaan. Tällä viikolla laskettiin myös vesille jäävahvistettu mutta ei varsinaisesti jäätämurtava tutkimusalus CCGS Naalak Nappaaluk, joka on nimetty vuonna 2010 kuolleen alkuperäiskansojen kulttuurivaikuttajan mukaan.

Loppukevennyksenä Polar Journal on kirjoittanut Jenkkien jäänsärkijäin seikkailuista varsin mielenkiintoisesta näkökulmasta. USCGC Healyn vähättely on luku sinäänsä, mutta allekirjoittaneella meni kyllä jäänmurtajakarkki väärään kurkkuun kun luin Aiviqin historiasta:

"The vessel has a notable history, including its involvement in the 2012 rescue of the drilling rig Kulluk..."

Onhan kieltämättä totta, että Kullukin tuhoon johtaneen tapahtumaketjun aiheuttajana alus oli tavallaan "osallisena" siinä, mutta en ehkä sitä ihan noin muotoilisi...