Ingmar Bergman on poissa

[Mikko-Oskari Koski]

Ruotsalainen elokuva- ja teatteriohjaaja Ingmar Bergman on kuollut. Hän menehtyi kotonaan Fårössä maanantaina. Bergman oli 89-vuotias. Hän oli syntynyt 14. heinäkuuta 1918 Uppsalassa.
Ingmar Bergman oli kansainvälisestikin merkittävin ruotsalainen elokuvaohjaaja kautta aikain. Hänen tunnetuimpia töitään ovat muun muassa Seitsemäs sinetti, Mansikkapaikka sekä Jörn Donnerin tuottama, Oscar-palkittu Fanny ja Alexander. Ohjaamisen lisäksi Bergman myös käsikirjoitti elokuvansa, ja hän halusikin alun perin tulla kirjailijaksi.
Hän ohjasi uransa aikana yli 40 pitkää elokuvaa, reilusti yli sata näytelmää ja lisäksi lukuisia televisionäytelmiä ja -elokuvia.

Sanotaan että Bergmanista teki mestariohjaajan hänen suuri käytännön taitonsa. Hän opetteli itse kaikki elokuvan tekemisen osa-alueet valotekniikasta filmilaboratorioon. Lisäksi Bergman piti ohjenuoranaan kollegaltaan ja esikuvaltaan Victor Sjöströmiltä saamaansa neuvoa: "Älä riitele niin hemmetin paljon ihmisten kanssa, he tulevat vain vihaisiksi ja tekevät huonompaa työtä".
Bergmanin luottonäyttelijöitä olivat muiden muassa Gunnar Björnstrand, Liv Ullman, Max von Sydow, Bibi Andersson ja Harriet Andersson.

Bergman itse piti nimenomaan teatteria suurena rakkautenaan. Teatterin saralla hän työskenteli eniten Tukholman Dramatiska Teaternissa, jota hän myös johti vuodet 1963-1966.

Bergman syntyi pappisperheeseen kolmilapsisen katraan keskimmäisenä. Ohjaajan mukaan ankara lapsuus on vaikuttanut kaikkiin hänen töihinsä. Nuori Ingmar sai lohtua elokuvakoneesta, jonka hän osti sadalla tinasotilaalla veljeltään. Sillä tekemiään rainoja hän esitti lastenhuoneen komerossa sisaruksilleen ja ystävilleen.
Bergman oli kuusi kertaa naimisissa. Viimeinen vaimo Ingrid von Rosen kuoli vuonna 1995.

Ohjaajaa ei kohdeltu Ruotsissa pelkästään silkkihansikkain. Vuonna 1976 hän muutti pois kotimaastaan, koska häntä syytettiin veronkierrosta. Syytteet hylättiin myöhemmin, mutta kohtelusta tuohtunut Bergman asui Münchenissa aina vuoteen 1981 asti, jolloin palasi kotiin.

Svenska Teatern esittää ensimmäisenä teatterina Pohjoismaissa Ingmar Bergmanin Syyssonaatin näytelmäversiona. Ensi-ilta on 24. elokuuta. (STT)

Ingmar Bergman oli fantasionääri, joka rakensi omasta elämästäänkin elokuvakohtauksia. Hänen suurin perintönsä minun silmissäni on ilman muuta omaelämänkerrallinen muistelmateos Laterna Magica, jonka täydellistä paikkansapitävyyttä tuskin kukaan koskaan on olettanutkaan.
Mansikkapaikka kuuluu minun kategorioinnissani sarjaan "Suuret elokuvat", jo visuaalisen kerrontansa sekä varsinkin inhimillisyyteen johtavan, lohdullisen juonensa ansiosta. Kuiskauksia ja huutoja on vaikuttava. Fanny ja Alexander toisaalta ihana epookkikuvauksensa takia, toisaalta järkyttävä, kun tiedetään, millaista omakohtaista patoutumaa se purkaa. Samalla linjallahan liikkuu myös Bille Augustin ohjaama Bergmanin vanhemmista kertova Hyvä tahto.
Teatterin puolelle sovitettuna Bergmanin Persona kääntyi muutama vuosi sitten huoneteatteriesityksenä yhdeksi hienoimmista ja herkimmistä koskaan näkemistäni esityksistä -ja se ei ole vähän sanottu!

Bergmanissa oli särmää ja koukkua joka suuntaan. Ja ehkä juuri se teki hänestä yhden suurista.

[Raine Taponen]

Svenska Teatern esittää ensimmäisenä teatterina Pohjoismaissa Ingmar Bergmanin Syyssonaatin näytelmäversiona. Ensi-ilta on 24. elokuuta. (STT)

Ingmar Bergman oli fantasionääri, joka rakensi omasta elämästäänkin elokuvakohtauksia. Hänen suurin perintönsä minun silmissäni on ilman muuta omaelämänkerrallinen muistelmateos Laterna Magica, jonka täydellistä paikkansapitävyyttä tuskin kukaan koskaan on olettanutkaan.
Mansikkapaikka kuuluu minun kategorioinnissani sarjaan "Suuret elokuvat", jo visuaalisen kerrontansa sekä varsinkin inhimillisyyteen johtavan, lohdullisen juonensa ansiosta. Kuiskauksia ja huutoja on vaikuttava. Fanny ja Alexander toisaalta ihana epookkikuvauksensa takia, toisaalta järkyttävä, kun tiedetään, millaista omakohtaista patoutumaa se purkaa. Samalla linjallahan liikkuu myös Bille Augustin ohjaama Bergmanin vanhemmista kertova Hyvä tahto.
Teatterin puolelle sovitettuna Bergmanin Persona kääntyi muutama vuosi sitten huoneteatteriesityksenä yhdeksi hienoimmista ja herkimmistä koskaan näkemistäni esityksistä -ja se ei ole vähän sanottu!

Bergmanissa oli särmää ja koukkua joka suuntaan. Ja ehkä juuri se teki hänestä yhden suurista.

Tuohon Mikko Oskari Kosken kirjoitukseen ei ole oikein mitään lisättävää. Elokuvan ystävänä totean Ingmar Bergman on poissa mutta elokuvat elää.
Linkki Bergmanin websivustolle: http://www.sfi.se/

Lisäys MTV3 Anytime: http://nettitv.mtv3.fi/nettitv_uutiset/index.shtml/nettitv_uutiset/uutiset?104957#104957

[Mikko-Oskari Koski]

Jörn Donnerin opus Bergman-muistelmia löytyi yhdestä joululahjapaketistani. Se avasi B.n elämäksi kutsuttuun tapahtumaketjuun toisenlaisen, yhtä lailla kiinnostavan näkökulman.
Ingmar Bergmanin kiinteistöomaisuudesta Gotlannin Fårössä on käyty monenlaista polemiikkia, mutta ilmeisimmin ainakin leffateatteriksi kunnostettu entinen navetta saa palvella B-pyhiinvaeltajien leffatuokioiden näyttämönä jatkossakin.