Valtion meriliikenneoperaattoreiden -siis sekä TLLL:n että Stasin- kohdalla voidaan aiheellisesti huolestua kaluston vanhenemisesta kovassa käytössä. Toisin, kuin ehkä alunperin oli ajateltu, ei kilpailun avaaminen tai operaattoreiden "itsenäistyminen" ole saanut aikaan ensimmäistäkään uudisrakennusta kummallakaan sektorilla. Jo pian parinkymmenen vuoden ajan reittiensä jatkuvina ykkösvatakaimina toimineet Merisilta ja Sterna saattaisivat varsin piankin olla korvaajan tarpeessa, pahasti kulahtaneesta Merguksesta puhumattakaan.
Ei kai kukaan oleta kaluston uudistuvan kilpailutuksessa, jollei kalustolle aseteta jotain ehtoja, kuten vaikka esimerkiksi linja-autojen puolella maksimi-ikä? Kilpailutuksella on tämän tyyppisessä valtionhallinnossa parikin hyötyä. Kilpailutuksella saadaan mahdollisuus siihen, että tulee kilpailua joka laskee kustannuksia, ja saadaan eriytettyä valtion tehtäväkenttään kuuluvat asiat, ja selkeästi yritystoiminnan omaiset toiminnat erikseen.
Eiköhän korvaajat hankita, jos ko laitteet eivät täytä kilpailuksen ehtoja, kun kuitenkaan nuo valtion omistamat putiikit eivät ole välttämättä 100% markkinalähtöisiä toiminnassaan. Se että ne ovat kulahtaneet, mutta kuitenkin täyttänevät paikkansa, ilman että niiden palveluissa on merkittäviä palvelutason alenemia lienee pääasia.
