Aihe: Metrossa käyty keskustelu

[Mikko-Oskari Koski]

Matkasin jokin aika sitten kotiinpäin Helsingin metrolla, kun Sörkassa vastapäiselle penkille istahti miekkonen, joka ilmiselvästi oli nauttinut muutakin kuin sitä kuuluisaa kansalaisluottamusta. Keskustelun avaus, metromme kansallinen tunnusmerkki   luonnistui heti:
-Hei kaveri, oletsä ollu merillä?
Vastasin myöntävästi, vaikka arvelinkin jääväni skönärivertailussa kirkkaasti kakkoseksi vesibussi-, tykkivene- ja perinnelaivakokeilujeni myötä.
Äijä rupesi muistelemaan -60-luvun puolenvälin aikaa, jolloin oli päätynyt matruusiksi silloiseen puolisotilaallisen pursiseuran koululaivaan Matti Kurkeen, josta käytti nimitystä "Kuppakurki" (lienee senaikaista käypää sotilasslangia). Englannin reissu oli mennyt miten sattuu, Suomen laivaston lippulaivalle oli varattu iso ja edustava laituripaikka, eikä paikallinen protokollaväki ollut lainkaan ottanut uskoakseen, että tuollainen viheliäinen ruosteinen purkki olisi voinut olla jonkun maan laivaston lippulaiva. Sanoin Pohjanmaan poteneen samanlaista uskottavuusongelmaa New Yorkissa, jossa sille oli varattu 400 metriä hyvää kaijaa ja ihmetelty, kun paikalle ilmestyy "järeästi tykistöaseistettu satamajäänmurtaja"...

Äijä siirtyi haukkumisessaan varsin pian laivastosta EFFOAhan, joka ilmeisestikään ei ollut hänen palveluksiaan kaivannut parin Itämeren piirissä tehdyn reissun jälkeen. Nykyään hän ei kuulemma voi edes sietää laivoista puhumista, mikä mielestäni oli aika outo väite, huomioiden sen, kumpi tämänkin keskustelun oli käynnistänyt...
Metro tuli Siilitielle ja poistuin ajatellen, kuinka monta merimiestä on maailman sivu jäänyt henkisen tason ahteriseiloreiksi vain, koska brenkku on sattunut maistumaan työntekoa paremmin tai nämä nautinnot on yritetty limittää. Harmailla laivoilla asiasta ei olla niin tarkkoja, kauppalaivoilla onneksi ollaan. Vaan kuinka käy, jos työaikoja kiristetään, palkkoja lasketaan tai sekoitetaan eri kansallisuuksia samoihin tehtäviin eri palkoilla?? Pullon henki voi olla houkuttelevampi, kuin moni tulee ajatelleeksikaan.

No joo, ei minullakaan ole aiheellista ryhtyä tässä jeesustelemaan alkoholin käytön suhteen. Mutta asia vain on näin...

[wirrankoski]

Olipa mielenkiintoinen juttu

Ettei vaan ollut kyseessä eräs monien tietämä "laivanvarustaja", joka jo ammoisina aikoina oli astunut "korkin päälle", eikä vieläkään ole siitä toipunut...
Näihin vastaaviin, mutta jotensakin säälittävän harmittomiin veikkoihin olen minäkin joskus törmännyt, eniten kuitenin aikoinaan laivoilla. Aina piti ihmetellä ihmisluonteen pitkämielisyyttä kun katsoi näiden "työntekoa". Useinkin tuli mieleen jonkinlainen valtion työsiirtola, jossa töitä tehdään vain sen tekemisen takia, ja sitäkin vain silmänlumeeksi ja hissukseen.
En tiedä nykyistä käytäntöä, mutta luulisin, että nämä kaljaveikot ovat nykyisiltä suomalaisella miehistöllä kulkevilta suomalaislaivoilta kadonneet.
Totuushan on kyllä, että merimiehet ovat kautta aikojen ryypänneet ja rellestäneet, ainakin satamissa, mutta työnsä suomalainen merimies on aina hoitanut kunnollisesti ja vastuullisesti, antaumuksellisella ortodoksisella paatoksella.
Kaljottelusta vielä sen verran, että muistan eräänkin matkan eräällä suomalaisaluksella kun yksi merimies tilasi ulosvientiä niin paljon, ettei enää mahtunut hyttiinsä nukkumaan, vaan hänen piti majoittua viereisen hytin "pummisohvalle" alkumatkan ajaksi, aina siihen saakka, kunnes oli saanut nautittua tarpeeksi oluita pois, että hyttiin kattoon saakka pakattujen olutlaatikoiden yli pääsi omaan bunkkaansa....Ah mitä aikoja ne olivatkaan!

Rami-the non beer drinking man
Rami

[Matti Kauppinen]

En tiedä nykyistä käytäntöä, mutta luulisin, että nämä kaljaveikot ovat nykyisiltä suomalaisella miehistöllä kulkevilta suomalaislaivoilta kadonneet.

Heh, olisipa kiva tietää, onko mainitsemasi kaltaiset kaljaveikot kadonneet myös eräältä nimeltä mainitsemattomalta suomalaiselta konttilaivalta.

[Santeri]

Muutama vuosi sitten merillä työkokemusta hakemassa olleen perämiehen kuvaus laivasta:
1. Aina kun laivaan otettiin uusi työntekijä kapteenin velvollisuuksiin kuului tarjota uudelle työntekijälle ilotyttö heti kun laiva saapui ensimmäisen kerran Saksaan.
2. Rahaa ei paljon säästynyt. Kaikki meni viinan ja muuhun sellaseen.  
Tosi tarina! Siitä lisäämättä tai poistamatta mitään!!!

[Juha Westerlund]

Ei ole täysin häipynyt tälläiset kaverit... On tullu nähtyä jos jonkinlaista viiputtajaa...

[Promate]

No juuh....ennen oli todellakin toista,muistanpa eräänkin laivan jonne töihin menin.
Kävi ilmi että hyttikaverini oli juuri tullut katkaisuhoidosta ja taas eräs miehistön jäsen oli katkaisuun lähdössä.
Tosin,päästyäni sitten Puolaan,en ihmetellyt moista menoa,hauskaa riitti ynnä naisia...aah...vaan eipä ole Puolakaan enää sitä mitä se joskus aikoinaan oli.

Nykyisin viinalla on melkoiset ostoransuunit,tyypillistä on litra väkeviä,litra mietoja ja keissi kaljaa,nämä siis kuukautta kohden.
Laivalla alkoholin käyttö julkisissa tiloissa on kielletty ja töissä ei promillen osiakaan suvaita.

Toki laivalla,kuten muaallakin,joku joskus aina viinan kanssa läträä mutta miehistöt kun on pienennetty minimiin niin ei siellä muiden töitä pitkään tehdä vain siksi että kaverista on kiva ryypätä...turvallisuus asioista puhumattakaan.

[Juha Westerlund]

Tyhjyyteen tuijottaja!  

[Juha Westerlund]

Saat meijät hymyilemään...

[Heikki Kautiainen]

no muista laivoista en tiä mut ainaski Europalla henkilökunta saa käydä baarissa työvuoron jälkeen. Ensi alkuun se onki hauskaa, mut ennenpitkää sitä kyllästyy ja lopettaa ne baari reissut. ehkä entinen Siljalainen