Kirjoittaja Aihe: Lauantai illan pakina foorumilaisten illan kuluksi...  (Luettu 2852 kertaa)

Anders Isaksson

  • Puolimatruusi
  • *
  • Viestejä: 87
Lauantai illan pakina eli täysin kuvitteellinen kertomus siitä miten sujuu konehaalaus silloin kun se ei ota sujuakseen…

Kuvitteellisen pienvarustamon rahtilaivaa kohtasi reilu vuosi sitten, marraskuussa 2020 suurehko konehaveri jonka seurauksena aluksen pääkone jouduttiin käytännössä rakentamaan uudestaan lohkoa myöden. Uusiksi meni niin lohko kun kampiakseli ja sylinterinputket, oikeastaan ainoat osat mitä voitiin hyödyntää vanhasta pääkoneesta olivat männät ja sylinterikannet sekä polttoainepumppu ja turbo plus jäähdyttimet.

Vaurion syy jäi osittain hämärän peittoon mutta todella kuumaksi tuo ko kone oli joskus ajettu, lohko todettiin mittauksissa niin kieroksi että EU olisi epäilemättä kieltänyt sen myynnin jos se olisi ollut kurkku. Oma vaikutuksensa tapahtuneeseen saattoi toki olla se aiempi tapaus tammikuussa samana vuonna kun aluksen silloinen päällikkö päätti lähteä merelle Klaipedasta tuulen puhaltaessa lounaasta 25m/s. Matkasta ei tullut kovin pitkä ja paluu laiturin ääreen oli kahden hinaajan vetämänä. Oli ajallisesti lyhyt mutta varustamolle kuitenkin todella kallis merimatka.

Mutta tunnetusti, aina kun tielle jää haaska niin tokihan hyvin äkkiä kuvaan astuvat myös tietyt linnut. Tässä tarinassa tuo haaskalintu koostui muuan Rauhan Saarilla kasvaneesta konsultista joka toimi Virossa rekisteröidyn yhtiönsä kautta. Ko yhtiö voisi kuvitellusti olla nimeltään vaikka Merellinen Tekniikka Oy, tietyllä etelähelsingin tvistillä rekisteröitynä . Kyseinen konsultti lupasi (pientä muodollista korvausta vastaan…) toimia koneenvaihdossa/-haalauksessa organisaattorina  ja koordinaattorina järjestäen työhön tarvittavat varaosat sekä osaavan työvoiman paikan päälle. Työvoima osoittautui koostuvan alihankintana työtä tekevästä (sinänsä nimekkäästä ja kokeneesta) ruotsalaisesta haalausfirmasta, kutsukaamme heitä vaikka Mäntä Huolto Oy:ksi. Haalausfirman omistaja toimi itse työnjohtajana, kokemusta hänellä toki löytyi mutta ehkä tuo ikäkin jo herralla hiukan painoi toisessa vaakakupissa eikä muistikaan tainnut enää ollut ihan teräkunnossa.

Haveri kun oli tapahtunut Ruotsin Flivikissa ja koska varustamolla ja varustamon edustajalla oli hyvät välit Kalmarin sataman kanssa niin saivat lainata Kalmarin sataman verstaan pääkoneen kokoonpanoa varten. Kaikki vanhasta koneesta hyödynnettävät osat ja kaikki uudet varaosat ajettiin siis Kalmariin jossa Mäntä Huolto Oy:n kaverit kokosivat konetta varustamon konemiesten avustaessa ja valvoessa. Työt eivät tosin edenneet ihan luvattua tahtia, taukoja oli paljon ja merimiestarinoitakin piti kertoa, päivittäin herrat istuivat pitkiä aikoja agentin luona kahvittelemassa kertoen samalla aiemmista saavutuksistaan ja uroteoistaan. Mutta, reilun viikon kuluttua monen mutkan kautta niin lohko oli kuin olikin viimein valmiiksi koottuna kampiakselineen ja mäntineen. Tämän jälkeen se kuormattiin lavetille ja kuljetettiin Flivikiin jossa se nostettiin alukseen. Samana iltana myöhään varustamon TJ sain puhelun kordinaattorilta, hän oli puhunut paikalla olevan Mäntä Huolto Oy:n työnjohtajan kanssa, oli ilmennyt että olivat konetta koottaessa kääntäneet kampiakselin väärin päin! Olivat kuulemma kasausvaiheessa todenneet että ko akseli oli symmetrinen eikä sen suunnalla siten ollut väliä. Eikä muuten olisi ollutkaan mutta kun kampiakselin päissä olevat poraukset eivät todellisuudessa olleetkaan symmetrisiä.

Täytyy myöntää että tässä vaiheessa tapahtumia varustamon toimitusjohtaja tunsi olonsa epäuskoiselta, voiko näin oikeasti tapahtua vai oliko hän kuitenkin tietämättään mukana jossain piilokameraohjelmassa? Lyhyen miettimisen jälkeen ja konsultoituaan aluksessa olleet varustamon omat miehet päädyttiin ratkaisuun jossa lohko nostettiin jälleen ylös paikaltaan ja kampiakseli irroitettiin ja käännettiin. Koko kääntöoperaatio oli tehty vuorokaudessa mikä oli sinänsä hämmästyttävä suoritus ajatellen että koneen kokoamiseen verstasoloissa oli kuitenkin kestänyt 7 kertainen aika. Ja nyt sentään ensin purettiin ja sit jälleen koottiin tuota konetta, alakautta ja vieläpä ahtaassa konehuoneessa.

Pienempiä murheita ja vastoinkäymisiä tuli toki vastaan myöhemminkin kokoamisvaiheen aikana mutta hommat kuitenkin edistyivät edes jollain tasolla mitä voinee ehkä kuvailla tyydyttäväksi. Varustamon paikalla olleet konekaverit tosin valittivat sitä että joutuivat aika useasti puuttumaan asioihin kun niitä ei tehty oikein ja välillä varmasti jokin asia meni heiltä ohikin. Aikaa kuitenkin paloi ja kustannukset nousivat taivaisiin siitä mitä oli alun perin arvioitu. Työt olivat kuulemma kuitenkin takuun alaisia joten niitä piti tehdä huolellisesti mikä käytännössä tarkoitti hitaasti ja kovaan hintaan. Mutta laskutettavia tunteja tuolla tavalla toki kertyi ja paljon. Välillä Mäntä Haalaus Oy:n toimitusjohtaja hävisi maailmalle hakemaan nestemäistä typpeä ja välillä oli jotain muuta agendaa. Muutenkin kiireet tuntuivat vievän osaavan työnjohtajan milloin mihinkin suuntaan, koneen loppukasausvaiheessa hänelle tuli ylivoimainen este osallistua eli suoraan sanoen hän joutui lähtemään punakylkiselle matkustaja alukselle haalaushommiin, oli ilmeisesti niitäkin luvannut tehdä. Viimeisten päivien loppukasauksen jäivät siten suorittamaa pari hänen kätyriään jotka olivat ennemmin innokkaita kun älykkäitä ja lopputuloksen me sitten tässä vaiheessa jo tiedämmekin.

Mutta, monen mutkan ja takapakin jälkeen konesta  saatiin ensisavut ja käymään. Ensimmäinen matka suuntautui Flivikista Visbyseen. Visbyssa konepäällikkö aukaisi satamassa saatujen ohjeiden mukaan öljysuodattimen kupit tarkistusta varten ja kuinka ollakaan, suodattimet olivat täynnä metalliroskia. Hetken epätoivon jälkeen saatiin järjestettyä niin että haalausta urakoineen yhtiön kaverit lähetettiin paikalle. Tosin eivät lähteneet heti vaan niitä jouduttiin odottamaan ja merenkulussa aikahan on tunnetusti rahaa ja menetetty aika on siten yhtä kun menetettyä rahaa. Päästyään alukselle ja tutkittuaan tilanteen tarkemmin selvisi että ko metalliromu olikin peräisin öljynjähdyttimen uumenista, se oli ollut maissa ultraäänipesussa haalauksen aikana. Tosin ko pesu taisi koostua lähinnä paskavedessä uittamisesta, joukossa kun oli paljon Volvo vihreitä metallipalasia jotka eivät kyllä olleet ainakaan tuosta omasta pääkoneesta peräisin. No, tästäkin järkytyksestä selvittiin, jäähdytin hätäputsattiin paikalla minkä pystyttiin ja uusi tilattiin tilalle.
 
Alus jatkoi tämän jälken liikennöintiä kunnes muutama kuukausi myöhemmin tuli ns täysstoppi, yhtäkkiä täydestä vauhdista kone vain kuoli ja alus jäi tuuliajolle. Onneksi paikka oli sellainen että siinä sai aluksen ankkuroitua turvallisesti. Tilannetta tutkittaessa ilmeni että koneen vesipumppu oli leikannut kiinni ja tämän johdosta nokka akselia pyörittävät hammaspyörät olivat repeytyneet irti niin koneen etu- kun takapuolellakin. Tämän kuullessa varustamon toimitusjohtajalle tuli kuin varkain mieleen ajatus olikohan koottaessa sittenkin mahdettu käyttää näiltäkin osin uusia ja oikeanlaisia konepultteja.

No työthän olivat luvatusti takuunalaisia ja vain muutaman kuukauden ikäisiä joten ei kun soitto töitä organisoineelle henkilölle. Ääni langan toisessa päässä ei ehkä vastannut ihan sitä mitä varustamon TJ oli ajatellut, ongelmaratkaisujen sijaan koordinaattori keskittyi lähinnä torjumaan ajatusta siitä että he olisivat jotenkin vastuussa tapahtuneesta, olihan huollosta kuitenkin useampi kuukausi ja kone oli sentään sen aikaa käynyt eli jopa useita satoja tuntejakin! Varustamon TJ kuitenkin sai ainakin hetkeksi palautettua konsultin ajatukset ruotuun ja alukselle luvattiin lähettää pikimmiten korjausmiehiä. Tämä oli viimeinen kerta kun tuli ko koordinaattorin ja konsultin kanssa kommunikoitua, sen jälkeen on hänen osalta vallinnut täydellinen radiohiljaisuus eikä ole siltä suunnalta vastattu sen koommin puheluihin kun sähköposteihinkaan.

Vielä tuostakin koettelemuksesta varustamo kuitenkin selvisi, etupäässä kiitos erittäin pätevän, aluksen oma miehistö joka mm kekseliäästi nosti venttiilit ylös magneeteilla ja vetivät nokka akselin ulos ja toimittivat koneistettavaksi. Paikalla käynyt vakuutustarkastaja totesi että hammaspyörien pultit olivat laadultaan ikään kun Honkkarista hankittua kilotavaraa sekalaisessa muodossa, oli pitkää ja lyhyttä, oli osakierteistä ja kokokierteistä pulttia mutta yhtäkään oikeata konepulttia ei jäännöksistä löytynyt yrityksistä huolimatta.

Lukija joka on jaksanut kahlata tekstiä näin pitkään kysyy nyt toki itseltään, miksi tämä tarina on julkistettu nyt, yli vuosi rempan jälkeen. Syy on yksinkertainen, tällä viikolla laukesi pääkoneen hammaspyörästöstä toinen pommi mikä oli aikaansaatu ko urakoitsijan toimesta, osoittaen täydellistä huolimattomuutta ja piittaamattomuutta kaikkea ammattiylpeyttä kohtaan. Ja kaiken lisäksi tämä oli aikaansaatu tavalla jota varustamon konepuolen kaverit olivat yhteistuumin kasausvaiheessa kieltäneet käyttämästä. Ja koska koordinaattori ei tunnetusti vastaa yhteydenottoihin niin täytyyhän tämän turhautumisen johonkin purkaa, jollei muuten niin pakinan muotoiseen kirjoitukseen.

Tämä tarina on kuten jo aiemmin todettua täysin fiktiivinen ja kaikki yhtäläisyydet tosielämän hahmoihin ovat siten pelkkä sattuma. Mutta silti, jos teidänkin varustamossanne sattuisi konehaveri ja sen johdosta palveluksiaan ilmestyy tarjoamaan kaveri joka tekee työtä virolaisen yhtiön nimissä sijaintipaikkanaan nykyisin Nigeria niin kehottaisin miettimään useamman kerran kannattaako annettuun tarjoukseen tarttua vai ei.

Mukavaa lauantai illan jatkoa kaikille,
Anders

muoks: korjattu muutama typo ja puuttuva sana, lisääkin varmaan olisi...
« Viimeksi muokattu: 05.03.2022, 22:04:04 kirjoittanut Anders Isaksson »

Tauno Hermola

  • Siiffi
  • *****
  • Viestejä: 755
Vs: Lauantai illan pakina foorumilaisten illan kuluksi...
« Vastaus #1 : 05.03.2022, 22:49:46 »
Tulee helposti mieleen ajatus, eikö noin pahan moottorivaurion tapauksessa kannattaisi hankkia kokonainen vaihtokone, kun osiakin, ilmeisesti käytettyjä nekin, kuitenkin tarvittiin noin paljon.

https://www.fornaes.com/category/propulsion/engines/

Mikä mahtoi olla tämän fiktiivisen koneen tyypi? :)
 

Anders Isaksson

  • Puolimatruusi
  • *
  • Viestejä: 87
Vs: Lauantai illan pakina foorumilaisten illan kuluksi...
« Vastaus #2 : 05.03.2022, 23:08:11 »
Vaihtokone tuohon käytännössä hankittiinkin, se vaan koottiin (uusista) osista paikallaan ja se mitä saatiin yhdessä osassa nostettua sisälle koottiin jo verstaalla.

Se et Keldilta ostaisi vanhan romutetusta aluksesta olevan koneen niin ei vie mihinään. se voi pahimmassa tapauksessa olla huonommassa kunnoosa kun alkuperäinen. Ja nykysäädösten mukaan jos koneen uusii toiseksi eli ei korjaa vaan ostaa toisen (toisenmerkkisen/tyyppisen) niin sen täytyy täyttää tämän päivän päästömääräykset ym mitä monesti on vanhassa aluksessa miltei mahdotonta katalysaattoreineen kaikkineen, tilaa ei vaan yksinkertaisesti ole.

Koneen vaihdossa on monta aspektia, kyllä se tuossakin tapauksessa mietittiin vakuutusyhtiön kanssa ennen kun korjauksiin ryhdyttiin. Mutta vaikka siihen olisi lähes samaan hintaan saanutkin uuden pillarin niin sit olisi mennyt vaihdelaatikko ja koko hälytysjärjestelmä/safetysysteemi uusiksi. Eli asia ei ole ihan yksinkertainen vaikka se voi äkkiseltään siltä vaikuttaa.

Koneen tyyppi oli Deutz MWM TBD 604-BL ja sillä on nominaalikierrokset 1350rpm.

muoks: lisätty selvennys osien laadusta. Tosin ihan kaikkea ei uutena löytynyt markkinoilta vaan mukana oli jokunen kunnostettu eli reconditioned osa mm nokka akseli. Kuitenkin laadun ja osien takuun suhteen on eri asia kun purkukone.
« Viimeksi muokattu: 05.03.2022, 23:56:44 kirjoittanut Anders Isaksson »

Tauno Hermola

  • Siiffi
  • *****
  • Viestejä: 755
Vs: Lauantai illan pakina foorumilaisten illan kuluksi...
« Vastaus #3 : 06.03.2022, 20:27:12 »
Täytyy olla osat hinnoiteltu huomattavasti "asiakasystävällisemmin" kuin autoissa tai työkoneissa; siellä tuollainen uusista osista rakentaminen ei tulisi kysymykseenkään.

Anders Isaksson

  • Puolimatruusi
  • *
  • Viestejä: 87
Vs: Lauantai illan pakina foorumilaisten illan kuluksi...
« Vastaus #4 : 06.03.2022, 21:44:17 »
Täytyy olla osat hinnoiteltu huomattavasti "asiakasystävällisemmin" kuin autoissa tai työkoneissa; siellä tuollainen uusista osista rakentaminen ei tulisi kysymykseenkään.

Miten itse tekisit tai olisit tehnyt tuollaisen? Vaikka saisit hypoteettisesti hankittua jollain konstilla tehdasuuden tai tehdaskunnostetun samanlaisen koneen mikä aluksessa olikin niin joutuisit kuitenkin ainakin jossain määrin paloittelemaan tuota konetta jotta sen saa sisälle konehuoneeseen.

Nyt on siis puhe laivakoneista vaikka tällä kertaa sattui kyseessä olemaan sellaiseksi toki pienenpuoleinen. Mutta kuitenkin ollaan kaukana mistään automoottoreista. Ja rahtilaivoissa ei oikein löydy tuollaista auton konepeltiä mistä vanhan koneen voisi nostaa moottorinosturilla ulos ja uusi paikoilleen. Useimmiten tuo tehdään niin että konehuoneen ja lastiruuman väliseen skottiin tehdään reikä ja sitä kautta vanha ulos ja uusi sisälle. Kuvailemassani tapauksessa konehuoneessa oli konekuilu jonka kautta sai juuri ja juuri lohkon kokoisen kappaleen nostettua mutta kaikki muu oli pakko pultata kiinni konehuoneessa. Ihan sama jos tuon olisi tuonut ruuman kautta, palasina sen olisi joutunut tuomaan silloinkin. Ei se sivusuunnassakaan mahdu kokonaisena sieltä sisälle.

Kokonaan toinen seikka on tietysti ettei tuollaisia koneita yleensä ole valmiita hyllyssä saatavana taikka vapaana vaan toimitusaika voi olla ihan mitä vaan vaikka puolen vuoden ja puolentoista vuoden välillä.

Ja niin kun totesin, romuttamolta hankittua ei kannata edes nostaa paikoilleen tekemättä sille ensin täyshaalaus jolloin tuo taas kerran puretaan. Sieltä ostettaessa on ihan kun hankkisi sika säkissä.

Jolloin taas palataan takaisin siihen että mikäli varustamo mielii pysyä hengissä niin ainoa keino on hankkia tarvittavat varaosat ja rakentaa niiden avulla toimiva kone. Ei tuo toki halpaa lystiä ole mutta kaikesta kalleinta varustamon kannalta on aluksen seisottaminen, kulut juoksevat mutta mitään ei tule sisälle.

...korjattu muutama typo.
« Viimeksi muokattu: 06.03.2022, 22:03:23 kirjoittanut Anders Isaksson »

Tauno Hermola

  • Siiffi
  • *****
  • Viestejä: 755
Vs: Lauantai illan pakina foorumilaisten illan kuluksi...
« Vastaus #5 : 08.03.2022, 16:09:09 »
Periaatteessa laivakoneen kuntoa voi kai aika paljonkin tutkia sitä varsinaisesti purkamatta, kun niissä on ne kampikammion luukut. Mites käytännössä, laivaa tai käytettyä irtokonetta ostettaessa? Minkälaisia korjauksia on mahdollista tai järkevää tehdä koneen ollessa paikallaan?