Helsinki - Travemünde, M/S Finnlady

Aloittaja Lauri Rannanautio, 30.11.2009, 15:28:37

« edellinen - seuraava »

Lauri Rannanautio

Syyskuun lopulla tuli pyörähdettyä matkustajarahtilaivalla Saksassa, Travemündessa. Tässä muutama kuva matkalta. Valokuvaus harrastuksena on vielä itselleni alkutekijöissään, mutta tarkoitus olisi lähitulevaisuudessa aihepiiriin syvemmin perehtyä kunnollisen (järjestelmä)kameran hankinnan johdattelemana. Tämän matkan kuvatkin on tullut napattua lainakameralla (Canon IXUS 60). Omasta hyllystä löytyy toistaiseksi vain Olympuksen 6 vuotta vanha digipokkari, jolla kyllä edelleen saa omaan mieleeni hyviä kuvia (kuvaukseenkin pätevän näkemykseni mukaan kun kaiken nyt ei aina tarvitse olla parhaimman ja viimeisimmän tekniikan avulla syntynyttä). Tällä kertaa kuitenkin lähdin tallentamaan valoa asteen tasokkaampaan lopputulokseen kykenevällä laitteella. Tosin itselleni juuri valokuvaaminen oheistoimintoineen ei ole laivojen ja merien kanssa tekemisissä ollessa niitä kaikista keskeisimpiä kiinnostuksen osoittamisen muodoista, kuten kuvitellakseni monille tämän keskusteluosion (kuvat) laivaharrastajille valokuvaus tuotteineen taas useimmiten on se pinnalla selkeiten oleva elementti. Itse puolestanikin painotan omassa arvomaailmassani sitä nykyhetkessä kokemaa, jonka vain sillä hetkellä voi aistien avulla omaan mieleen tarkasteltavasta kohteesta - ympäristöineen - tuottaa ilman ns. ylimääräisiä tekijöitä, kuten kuvauslaitteita. Siinä sivussa sitten pari enemmän ja vähemmän hätäistä kuvatallennusta kameraan, ja vietetty/tuhlattu aika on käytetty suurimmalla mahdollisella tehokkuudella hyödyksi. Onhan sitä avomerellä aikaa suunnitella ja kuvata, mutta ne satamista lähdöt ja niihin tulot sekä laivojen kohtaamiset tuppaavat aina menemään ohi niin pirun nopeasti. Lähestymistapoja siis on laivakuvaamisen parissakin takuulla laidasta laitaan, ja edellisessä lyhyt, suuntaa antava kuvaus omasta versiostani. Mielestäni kuitenkin matkan kokemuksien muisteleminen myöhemmin olisi kyllä hemmetisti värittömämpää ilman valokuvia, joten jo muutama kuva tuo jälkikäteen tapahtuvasta asioiden työstämisestä huomattavasti antoisampaa. Vaikkakaan asia ei ole kaikkien ihmisten kohdalla tietenkään täsmälleen edellä kuvatun mukaista valokuviin tukeutuvaa, sillä voi olla esimerkiksi henkilö, joka ei halua purkaa matkansa tai vaikkapa satamassa vierailunsa kokemuksia kuvien kautta, eli ts. tallentaa kaiken vain muistiin, käyttää apuna kirjoittamista (päiväkirja) tms. Jos nyt vielä aukaisen omaa näkemyksieni arkkua, täytyy lisäten todeta, että onpa useat kerrat tullut kirottua kameraa ja samassa hetkessä on syntynyt idea sen väkivaltaisesta runnomisesta taskuun, kun sen vain yksinkertaisesti on kokenut tilannetta liikaa häiritseväksi seikaksi. Muistista kaivautunut tieto kuitenkin siitä, että otetut kuvat ovat hyödyllisiä myöhemmin kokemuksia analysoidessa, on rauhoittanut tilanteen, ja kuvaaja yhdessä ympäristön kanssa ovat päässeet nopeasti kelvolliseen tasapainoon. Eli voimakkaasti tunnepitoisessa mielentilassa sitä laivoja ja meriäkin tarkastellaan sekä kuvataan.. ;) Ja tunteiden ilmentymistä korostaa omalla kohdallani se, että Helsinki ja Turku ovat vierailukohteita vain harvoin, joten mahdollisuus päästä näkemään ja kuvaamaan esimerkiksi näissä kaupungeissa tarjoutuu muutamia kertoja vuodessa. Oulussakin riittää nähtävää ja kuvaamistakin, mutta hieman erilaista - autolautat, matkustajarahtilaivat ja risteilijät kun ovat kuitenkin itselleni laivoista ne kiinnostavin kohdenippu. Mutta kuten esille tuli, itselleni laivakuvaaminen ja valokuvaus yleensäkin ovat vielä lähtökuopissaan. Tulevaisuuden tekemiset valokuvaamisen parissa aika sitten näyttää, missä, miten, milloin ja mitä.

Ei ole tullut iskettyä tänne esille kuvia aikaisemmin, joten pintaraapaisu omasta suhtautumisestani kuvaushommiin tuohon alkuun.

Lainaan pummattu kamera siis mukaan ja Vuosaareen. Matkan tarkoitus oli niin puhtaasti kuin vain voi olla, merellä oleminen. Ja siihen sisältyen tietyntyyppinen pään tyhjennys sekä psyykkisen energian lataus, mitkä pitkähkö merimatka matkustajarahtilaivalla epäilemättä onnistuu lähes tappavan tehokkaalla tavalla toteuttamaan. Saksan päästä jatkoinkin matkaa takaisin Suomeen heti samalla Finnlinesin aluksella. M/S Finnlady tarjosi omaan makuuni erinomaiset puitteet. Asiakaspalvelu oli hyvää ja palveluita oli riittävästi. Päivällinen oli aina yhtä loistava kattauksessa kuin kattauksessa. Lounas jäi väkisin väliin, sillä aamiainen ja päivällinen riittivät paremmin kuin hyvin (kotona opetettiin syömään koko rahan edestä). Täysihoidon päällä ollessa, olisi tullut tasoitettua ravinnonottoa sen verran, että lounaan olisi käynyt kurkkaamassa. Nyt kun osti ateriat vasta laivalta, oli valinta selkeää tehdä. Aluksen sisustus on kyllä hyvällä maulla veistettyä, että todellakin kelpaa katsella tilojen taidonnäytteitä. Hieno alus niin sisältä kuin ulkoakin, tarkasteltiin sitten pintoja tai suurempia rakennekokonaisuuksia. Hintapolitiikan osalta pääsin Finnlinesin kanssa opiskelijan näkökulmasta hyvään ratkaisuun. Syyskuun tarjouksena nimittäin oli hinnat puoleen hintaan ilman ajoneuvoa. A2 tuli poimittua hyttipuolelta. Laivan kulun seuranta hytin telkkarista käsin tosiaan on Finnlinesilla mukava bonus. Sää oli koko matkan ajan lämmin, jopa yllättävän kesäinen vuodenaikaan nähden. Ulkokansilla oli toki tietyllä tavalla helpompaa olla, kun ei kylmyys päässyt iskemään, eikä vettä satanut. Tosin itse olin varautunut säähän kuin säähän, että samat ajat ulkokansilla olisin viettänyt haastavammassakin kelissä. Itselleni kun laivan ulkotiloissa oleminen sekä kulkeminen ja sieltä käsin laivan ja sen kulun sekä meren, sään ja muiden luonnonilmiöiden aistiminen, ovat yhteen puristettuna se merkityksellisin puoli merimatkaa.

Taustoittamalla merelle hakeutumiseni syitä, pohjustan aihetta vielä parilla heitolla. Eli suhteeni mereen ja laivoihin on pelkästään vapaa-aikaan luokiteltavan kiinnostuksen kautta rakentunutta, että opiskelut ja työt ovat kohdallani aina olleet aivan muiden alojen puinteja (paitsi että olen opiskellut konetekniikkaa pari vuotta ja tehnyt siinä ohessa metallitöitä, rälläkkähommia yms., eli esim. metallit aineksena ovat monellakin tavalla tuttuja -> vaikuttaen näin tarkasteluuni laivatekniikkaa kohtaan). "Kiitos" selittämättömään tulehduskierteeseen ajautuneen leukaluuni, mikä samalla pakotti että ohjasi allekirjoittaneen jättämään tekniikan puolet rälläköineen ja ryhtyä työstämään luonnontieteitä toisenlaisille pohjille ("ihmiskone"). Ihmisen toiminnan ymmärtäminen puolestaan tuokin uusia näkökulmia merellä olevalle, kuten esim. kyvyn merenkäynnin meissä ihmisissä synnyttämien ärsytysten ja niiden vaikutusten ymmärtämiseen - tilanteet voivat tosiaan olla ihmisen elimistön kannalta aika erikoisia meren päällä. Kiinnostava osa-alue siis tämäkin; ihmisen sopeutuminen tai yritys sopeutua meren oloihin laivassa. Aloistani huolimatta sitä itse aina tulee ajoittain, erityisesti kun merellä on tai meren näköpiirissä maalla, luonnostaan pohdittua, että olisi kyllä hemmetin hienoa olla töissä merellä, esim. rahtilaivalla viikkokausia. Tietäen kuitenkin, ettei tule toteutumaan kuin matkustajana merimatkat, koska ala on ja pysyy toisena. Pohdinnan merkitys onkin se, että omalla kohdallani en kuitenkaan näkisi järkeä tässä laivaharrastuksessa, jos en voisi kuvitella työskenteleväni pitkiä kausia merellä, mikäli uravalinta olisi ollut merenkulkuun liittyvä. Merelle halu, kuten myös kiinnostukseni luontoa kohtaan, ovat laivaharrastusta voimakkaasti eteenpäin työntäviä voimavaroja. Joskus sitä merellä tai satamassa ollessa tuleekin koettua, että enemmän sitä kiinnostusta on laivaa ympäröivään ympäristöön kuin itse laivaan. Laivat ympäristöineen muodostavatkin omissa käsityksissäni kokonaisuuksia, jotka lajittelen merelliseen luontoon kuuluviksi ryppäiksi, joissa laivat ovat melkeinpä osa luontoa. Eli itse tarkastelen laivaa aina väkisin sen "elinympäristön" samalla huomioiden. Hyvin moniin elementteihin ulottuvaa harrastustoimintaa joka tapauksessa, jos sanoisin näin itse omista tekemisistäni. Unohtamatta tietenkään yleistä merenkulkuun liittyvää havainnointia tai maista käsin tapahtuvan toiminnan uutisluontoista seuraamista, kuten juuri vaikkapa Finnlinesin toimintaa kokonaisuudessaan.

Luontoon (jättäen ihmisen ja muut eläinkunnan jäsenet pois luontoon laskusta) kohdistuva kiinnostukseni rakentuu pitkälti tuulen ympärille, erityisesti voimakkaat, myrskyksi luokiteltavat tuulet kiehtovat. Tuuli yhdessä meren kanssa muodostavat lopulta sen luonnon tuoman kiintoisimman paketin itselleni. Ja ne laivat. Ne mahdollistavat luonnon värittämiä kokemuksia hakevalle matkustajalle pääsyn keskelle sitä, jossa tuulten vaikutukset mereen voi nähdä ja kokea olemalla itse siellä laivalla luonnonvoimia havainnoimassa ja tunnustelemassa, eikä vain mantereella ihmetellessä, mikä kyllä sekin pitää sisällään omat puolensa - myrskyyn lähtevän laivan katsominen esim. satamasta käsin kun vain on yksinkertaisesti kaunista katseltavaa. Taidepuolta jos aiheeseen liittyen kouraisen näkemyksellisen verran, pitää omat käsitykseni taiteesta - niin erikoiselta kuin se saattaa ehkä jollekin lukijoista kuulostaakin - sisällään laivan kulkemisen kovassa merenkäynnissä omassa lokerikossaan, omana taiteenlajinaan. Puhumattakaan vastaavaasta aiheesta ammentavasta maalaustaiteesta, joka sitten jo tavoittaakin suuremman joukon pohdiskelijoita. Aiheesta "laiva myrskyssä" siis riittää itselleni kyllä hyvin monenlaista tarttumapintaa - loppu viimein kuitenkin kyse on vain ytimekkäästi ilmaistuna aiheen vahvan luonteen kunnioittavasta huomioimisesta ja luonnonvoimien laivaa vastustavan vaikutuksen tiedostamisesta ja hyväksymisestä osana arkipäiväistä merenkulkua. Mutta huolimatta myrskyjen vetovoimasta, eivät ne ole mikään välttämättömyys hakeutuessani meren pariin, peilityynen veden pintaa rikkovan laivan kulkukin kelpaa mainiosti. Itse hakeudun merelle kuitenkin mieluiten syksyllä tai talvella, joten todennäköisyys joutua kovempaan merenkäyntiin on sitä myöten muuta vuodenaikaa nähden suurempi. Tuulet puhaltavat, jos puhaltavat. Sillehän ei kukaan mahda mitään, miten luonnonilmiöt meren käyttäytymistä säätelevät. Se on joka tapauksessa selvää, että luonnon ehdoilla merenkulku kuitenkin viime kädessä toteutetaan.

Parilla lauseella oli alunperin suunnitelma johdatella esille laitettaviin kuviin, mutta näköjään venähti. Onhan se paikallaan toisinaan tarinoida vähän pidemmälti, kun kerta foorumille on osaa ottanut ja aktiivisesti keskusteluja seuraillut sekä muutaman viestin lähettänyt myös. Tulipa tässä pohjustettua matkan ja sen tarkoituksen lisäksi lapiollisen verran yhden keskustelualuetta käyttävän henkilön motiiveja ja taustoja; siinä määrin kun niiden katsoin tukevan viestieni välittämää sisältöä. Että edellä kuvatun kaltaisia näkemyksiä ja muita ajatuksia aiheesta "laivat, meret ja merenkulku" 24-vuotiaalta tyypiltä. Käsitykset ja ymmärryksethän hakevat paikkaansa siinä missä maailmakin, että voi olla esimerkiksi 10 vuoden päästä merelle hakeutumisen syyt pohjineen päivittyneet, mutta näiltä tämän päivän pohjilta nyt toistaiseksi eteenpäin.

Jos tätä matkani tai yleensäkin merelle hakeutumistani ja siellä olemista jotenkin sävyttäisi, voisin sitä musiikin kautta, Neurosiksen taiteellisen näkemyksen pohjustamana valottaa tähän loppuun. Nimenomaan sitä latauspuolta. Neurosis - Given to the Rising http://www.youtube.com/watch?v=pF6IXpbL050



















Ensimmäisenä iltana ulkokansilla meri-ilmasta nauttimista. Isiksen luodessa merellistä tunnelmaa entisestään. Isis - The Beginning and the End http://www.youtube.com/watch?v=6Qz8e7pgy_Y


















Trave-joen suulle. Vangitsevan tunnelman luomiseksi ei tarvinut tehdä mitään ihmeellisyyksiä. Kuvat kertonevat hyvin saapumisen aikana vallinneista, koukuttavista olosuhteista.




































Saksan päästä Suomeen, ennen Öölantia. Lounaistuulta ~ 15 m/s.



Läntisellä Gotlannin altaalla. Illaksi ja yöksi oli ennustettu Pohjois-Itämerelle lounaistuulta 18 m/s, että tälle aallokkoa kaipaavalle matkustajalle aikas onnistunut lopetus tämänkertaiselle Saksan matkalle.