Tässä oli paljon onni onnettomuudessa-elementtejä. Ensinnäkin hyvä sää, toiseksi vähäinen poka. Todellinen suuronnettomuusvaara oli aika kaukana, mutta tapahtunut osoitti, että meriturvallisuuskulttuuri Vikingillä on kunnossa. Hyvä niin.
Miten pahasti laiva lopulta on vaurioitunut, sen näkee sitten, kun se on saatu telakalle, ja keskeneräisen pelastustyön kommentointi ei olisi kovinkaan relevanttia. Se lienee kuitenkin selvää, että lunastukseen se ei mene, ja hyvä niinkin -korjausten myötä Amorella saa varmasti muutakin yleispätevää huoltoa, ja näillä säädöillä se saattaa toimia jopa koko pitkän Turun liikennejaksonsa loppuajan; riippuen toki siitä, milloin Kiinan ihme suvaitaan tilaajalleen toimittaa.
Sinällään hieman paradoksaalista, että kaikki Hjulgrundin väylässä sattuneet haverit ovat sattuneet ahvenanmaalaisille aluksille. Toki muitakin on noilla vesillä rantautunut väärissä paikoissa, mutta käsittääkseni kaikki Järsön eteläpuolisessa väylässä kolisseet ovat olleet punaisia -Aurella, Sally ja nyt Amorella jo toisen kerran. Ainakin Holmia, Nordia ja aikaisempi Finnfellow ovat myös noilla seuduilla tehneet tuttavuutta rantapöpelikön kanssa, Isabella karikoitsi Staholmin vaiheilla länsipuolisessa väylässä ja Botnia ja Ilmatar aikanaan törmäsivät pohjoispuolella. Mutta ei nyt silti puhuta tämän enempää "Bermudan kolmiosta", vaan toivotaan, että pohja taas kerran tähystettäisiin, koska väylä näyttää sitten viime kulkemiseni (2018) laajennetun siten, että Gracekin siitä nykyään ainakin korkean veden aikana pystyy menemään (matalan veden aikanahan siitä ei toki ole ajanut Amorellakaan).
Hjulgrund avattiin väyläksi vasta lauttakaudella, ja sen lempinimi "apteekkarinväylä" johtuu noihin aikoihin Maarianhaminassa apteekkarina toimineesta Fjalar Grönbergistä, joka ilmeisesti halusi laivat kauemmas Lumparlandissa sijainneesta mökkirannastaan. Tosin hän oli innolla myös myymässä maitaan Långnäsin sataman rakentamista varten; käsitykseni on, että Viking osti häneltä jonkun maapalan omaa laituripaikkaa varten 1960-luvun puolenvälin vaiheilla, muttei koskaan mitenkään muuten hyödyntänyt sitä kuin myymällä sen edelleen. Grönbergin puoliso Saga oli Aurellan kummi.
